Jouluinen tervehdys kaikille ystäville ja työni tukijoille!

Terveiset tällä kertaa Tallinnasta, jossa minulla oli ilo osallistua Viron evankelis-luterilaisen kirkon Lähetyskeskuksen 20-vuotisjuhlaan. Syksy on sujahtanut vauhdilla ja monenlaista on ehtinyt tapahtua. Paljon on myös muuttunut. Kuten muistanette runsas vuosi sitten perheemme muuti Pietarista takaisin kotimaahan, ja vuosien tauon jälkeen alkoi taas totuttelu suomalaiseen elämäntapaan ja -rytmiin. Työ on jatkunut entiseen tapaan, nyt vain täältä kotoa käsin. Moni asia hoituu nykyään tietokoneella istuen, mutta mikään ei tietenkään korvaa aitoa kohtaamista ja ihmisten tapaamista kasvokkain. Siksi nykyään iso osa työtäni on matkustaminen molemmille työalueille, Viroon ja Venäjälle.

Seurakuntavierailuilla teitä tavatessamme olemme monesti korostaneet perheen merkitystä ja sitä, kuinka tärkeää on perheen yhteinen näky ja halu tehdä Jumalan valtakunnan työtä yhdessä. Tätä taustaa vasten oli suuri muutos, kun vaimoni Ammi viime kesänä siirtyi takaisin rakastamaansa opettajan työhön. Ratkaisu oli vaikea, eikä Ammille ollut helppoa jättää tehtäviään Lähetysseuran palveluksessa. Päätös tehtiin perheen etua ajatellen ja koimme, että juuri tässä elämäntilanteessa se on oikea. On hienoa, että työalueella ollessani voin olla huoletta, kun tiedän, että Ammi on kotona kasvavien nuortemme tukena. Luotamme Jumalan johdatukseen tässäkin asiassa.

Dikonin remontti valmistunut

Suomen Lähetysseura on tukenut talodellisesti Venäjän työalueella Viipurissa toimivan lasten turvakoti Dikonin toimintaa jo usean vuoden ajan. Dikonin toimitila sijaitsee parin kilometrin päässä Viipurin keskustasta kerrostalon alimman kerroksen huoneistossa. Dikonissa asuu tätä nykyä ympärivuorokautisesti yli 20 lasta.

Tilat ovat olleet ahtaat ja huonokuntoiset ja mm. saniteettitilat ovat olleet isolle asukasmäärälle puutteelliset. Kesällä 2016 Dikonissa ryhdyttiin tuumasta toimeen hyvässä yhteistyössä viranomaisten kanssa ja Suomen Lähetysseuran rahoituksella ryhdyttiin mittaviin remontti- ja laajennustöihin. Kiitos vielä teille kaikille tukijoille, jotka olette olleet mukana kantamassa projektia eteenpäin rukouksin ja taloudellisin lahjoituksin.

Työt on siis vihdoin saatu päätökseen ja jo syyskuussa lapset saivat muuttaa omiin uusiin huoneisiinsa. Muutos on merkittävä. Lapsille on nyt yhteensä 9 makuuhuonetta. Aikaisemmin käytössä oli vain kaksi yhteishuonetta, toinen tytöille ja toinen pojille. Lapset ovat tyytyväisiä ja iloisia uusista tiloista. ”Kaikki saivat muuttaa haluamiinsa huoneisiin”, kertoo Viktoria. Teini-ikäisten huoneissa on paikkoja kahdelle. Nuorempien lasten huoneista löytyy kaksi kerrossänkyä jokaisessa huoneessa.

Avajaisia juhlimassa

Työelämässä arki ja säännölliset rutiinit saattavat usein tuntua tylsiltä, mutta Dikonissa ne luovat turvalliset puitteet turvakodin asukkaille. Aamulla isommat lapset lähtevät kouluun, koulun jälkeen tehdään läksyjä ja sitten on vielä säännölliset harrastukset. Välillä aterioidaan ja saadaan nauttia turvallisten aikuisten seurasta. Säännölliset päivittäiset rutiinit kannattelevat rikkinäisistä taustoista tulevien lasten elämää.

Sitä suuremmalla syyllä voimme nyt yhdessä kaikkien Dikonin tukijoiden ja ystävien kanssa iloita siitä, että lapsilla on nyt enemmän tilaa tehdä ja temmeltää. Ja kun on syytä iloita, on sitä myös hyvä yhdessä juhlia. Joulukuun 17. päivä vietettiin Dikonissa avajaisjuhlia. Lähetysseurasta juhliin osallistui itseni lisäksi ulkomaanosaston ja kirkollisen työn yksikön johtoa sekä SLS:n lähetystyöntekijä Andrey Heikkilä, joka projektipäällikkönä valvoi töiden edistymistä ja jonka ammattitaitoa on pitkälti kiittäminen hyvin sujuneesta urakasta. Oli hienoa, että Lähetysseura oli vahvasti edustettuna juhlissa. Suuri ilonaihe oli myös venäläisten viranomaisten osallistuminen juhlaan. Dikonin työn ja sen jatkumisen kannalta hyvät suhteet ennen kaikkea paikallisiin viranomaisiin ovat hyvin tärkeät. Hyvät ja luottamukselliset viranomaissuhteet edesauttoivat myös laajennustöiden sujumisessa. Viranomaiset arvostavat Dikonin tekemää uraa uurtavaa työtä, ja Dikoni on ollut paljon esillä myös Venäjän mediassa.

Juhlat olivat upeat. Virallisten puheiden lisäksi saimme nauttia lasten valmistamista esityksistä sekä nauttia maittavaa kakkua ja venäläisiä piirakoita. Oli myös mukavaa, että vieraille oli varattu riittävästi aikaa tutustua uusiin tiloihin ja keskustella ja tutustua keskenään.

Misjonikeskus 20 vuotta

Sunnuntaina 10.joulukuuta sain olla mukana Viron kirkon lähetyskeskuksen eli Misjonikeskuksen 20- vuotisjuhlissa. Juhlalounaalle ja kiitosjumalanpalvelukseen oli kutsuttu eri lähetysjärjestöjen ja muiden tukijoiden edustajia. Lähetyskeskuksen johtaja Leevi Reinaru, piispa Tiit Salumäe ja arkkipiispa emeritus Andres Põder kiittivät kaikkia tukijoita, mm. Suomen Lähetysseuraa ja suomalaisia lähetystyöntekijöitä pitkäaikaisesta tuesta.

Viron kirkon Lähetyskeskus on Suomen Lähetysseuran keskeinen yhteistyöorganisaatio. Se perustettiin vuonna 1997, ja se pyrkii vastaamaan suureen haasteeseen, kansalaisten vieraantumiseen kristinuskosta. Keskuksen työn pääalueet ovat julistustyö, koulutus ja Virossa olevien lähetystyöntekijöiden tukeminen. Myös Suomen Lähetysseuran työntekijät Virossa toimivat tiiviissä yhteydessä Lähetyskeskuksen kanssa. Lähetyskeskuksen tehtävänä on myös organisoida kirkon ulkolähetystä. Viime aikoina on pyritty kehittämään mediatyötä radion ja internetin kautta, jonka seurauksena mm. kirkko on saanut enemmän näkyvyyttä. Pieneen työntekijäjoukkoon nähden keskus saa paljon aikaan.

Keskuksen toimitilat ovat Tallinnassa. Lähetyskeskuksen työ etsii koko ajan uusia mahdollisuuksia tavoittaa ihmisiä. Pluslehden julkaisu, mediatyö, kirkkopäivät, lähetysjuhlat, lähetyskuoron toiminta, raamattuopetus, nuorten tapahtumat sekä lähetystyöntekijöiden tukeminen ovat keskeistä toimintaa.

Siunattua joulua

Tänäkin jouluna Jumala tahtoo sanoa sinulle: älä pelkää, sinun tähtesi synnyin maailmaan. Sinun lankeemuksesi ei estä minun rakkauttani. Minä tahdon sinulle hyvää. Minä en tullut tuomaan tuhoa ja tuomiota, vaan toivon ja tulevaisuuden.

Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa ja hyvää uutta vuotta teille kaikille!

Miikka

Ilo, rauha ja oikeus

Oikeus olla lapsi

Olen levittänyt kirkon lattialle kasan erilaisia esineitä. Pyydän edessäni istuvaa lapsijoukkoa yhdistämään esineet niihin asioihin, joihin jokaisella lapsella on oikeus. Aikaisemmin aamupäivällä lasten oikeuksia on jo opiskeltu yhdessä seurakunnan evankelista Simin (Jongkolnee Sampachanyanont) kanssa - joten aihe on lapsille tuttu. Osan tavaroista lapset yhdistävät nopeasti niihin liittyviin oikeuksiin, kuten koulukirja = oikeus käydä koulua tai nukke = oikeus leikkiä. Peiliin liittyvä oikeus on jo haastavampi. Vasta sitten kun peili on kiertänyt riittävän monella lapsella, asia alkaa kirkastua…sillä, jokaisen lapsen kohdalla kuva peilissä on erilainen…siis oikeus olla erilainen - itsensä kaltainen. Entäs sitten sammutuspeite tai vappupilli? Niillekin löytyy omat oikeutensa - oikeus turvaan ja oikeus iloon.

Olen Mukdahanissa, Mekong-joen rannalla, 600 kilometrin päässä Bangkokista, lähellä Laosin rajaa. Kirkon tiloihin kokoontuu tiistaista sunnuntaihin 30-40 lasta. Arkipäivisin kirkolle tullaan koulun jälkeen ja viikonloppuisin ovet ovat auki aamusta iltaan. Ohjelmassa on englannin opetusta, musiikkia, liikuntaa ja leikkejä - sekä aivan tavallisessa arkisessa elämässä tarvittavien taitojen opettelua. Turvallinen ympäristö,

luotettavat aikuiset, lämmin ruoka ja kaverit takaavat sen, että tänne halutaan tulla seuraavanakin päivänä.

Seurakunnan evankelista, super-lady Sim, on koonnut toimintaan osallistuvat lapset perheistä, joissa olosuhteet ovat lasta vahingoittavia. Tyypillinen tilanne on se, että ainakin toinen lapsen vanhemmista on vankilassa ja lapsi asuu yhdessä isovanhempien, naapureiden tai vanhempien sisarusten kanssa. Päihteet, rikollisuus ja perheväkivalta ovat tällä alueella iso ongelma. Lisäksi kaupungin sijainti syrjäisellä raja-alueella lisää riskiä ihmiskaupan uhriksi joutumiselle.

Sim toivoo, että toimintaan osallistuvat lapset voisivat kokea kirkon omaksi turvapaikakseen, paikaksi jossa saa olla lapsi. ”Rajoja, rutiineja ja rakkautta nämä lapset kaikkein eniten kaipaavat. Elämänhallintaa, niin että selviää. Toivon, että he saavat täältä sellaisia eväitä elämään, että omien vanhempien rikoksen kierre voisi heidän kohdallaan katketa.”

Kun iltapäivän päätteeksi seuraan lasten touhuja kirkon pihalla, mikään ei vaikuta niin kovin erilaiselta… pienimmät pojat kurvailevat polkupyörillään kanoja väistellen, joku lennättää lennokkia, kuuluu tyttöjen kiljahduksia sulkapallokentältä ja tirskuntaa, jonka vieras ulkomaalainen saa aikaan…

Enemmän kuin mitään toivon, että päivällä puhuttu jää lasten mieleen. Että lasten oikeudet kuuluvat myös heille.

Palaamme Teron kanssa Mukdahaniin parin viikon kuluttua edellisestä. Sim on kutsunut meidät toimittamaan kastetta kaupungin vankilassa. Etukäteen ei tiedetä onko kastettavia yksi vai enemmän. Kastettavia on yksitoista! ”Praise the Lord”, toteaa Sim.

Köyhien evankeliumi

”Musta alkaa tuntua siltä, että evankeliumit on sittenkin kirjoitettu Naanissa”, naurahtaa lua-kansan evankelista Neeng. Meneillään on viikon mittainen Uuden testamentin johdantokurssi Bangkokissa. Raamattu on kaikille kurssille osallistuville ennestään tuttu. Mutta evankeliumin sanoma vaikuttaa avautuvan uudella tavalla.

Opiskelijat ovat hämmästyneitä niistä monista yhtäläisyyksistä, mitä löytävät Jeesuksen ajan Palestiinan ja heidän oman yhteiskuntansa välillä. ”Sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus, köyhien heikko asema, mahdollisuuksien puute - tämähän on juuri se ympäristö, jossa itse elämme.” Raamatun lukeminen köyhyyden näkökulmasta, köyhien evankeliumina, antaa kirkon työntekijöille eväitä lähestyä uskomme ydintä heidän omista lähtökohdistaan käsin. ”Vähemmistökansaan kuuluvina meitä on aina pidetty muita huonompina. Asioistamme ovat aina päättäneet jotkut toiset. Ja vähitellen olemme alistuneet siihen, ettei meillä ole mahdollisuuksia tai omaa ääntä.” Tällaiselle alistetulle kansalle köyhien evankeliumi merkitsee todellista ilosanomaa.

Se, että Jeesuksen puheiden ja opetusten keskiössä huomataan olevan toistuvasti kaikkein vähäisimmät, on monelle vaikuttava löytö. ”Jos haluamme seurata Kristusta, meidän tehtävämme ja kirkon tehtävä on olla olemassa heitä varten.”

Viikon aikana puhumme paljon kirkon työntekijän vastuusta toimia niin kuin opettaa. Mietimme sitä, miten evankeliumin hyvä sanoma voi muuttua todeksi köyhän ja syrjityn ihmisen elämässä. Olemme yhdessä vakuuttuneita siitä, että meidän tekomme toisten puolesta on ainoa tapa julistaa uskottavasti Jumalan rakkaudesta.

Kurssin päätteeksi levitän lattialle kasan erilaisia hymiöitä. Pyydän jokaista valitsemaan sellaisen ilmeen, joka kuvaa tunnetta tämän viikon aikana opitusta ja koetusta. Hymynaamat loppuvat kesken. Myös minulle viikko on ollut suuri ilo.

Pitämäni Uuden Testamentin johdantokurssi kuului osana vuonna 2016 käynnistyneeseen Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon koulutusprojektiin Pohjois-Thaimaassa, Naanin maakunnassa. Projektin tavoitteena on tarjota koulutusta alueella työskenteleville evankelistoille, joilta puuttuu teologinen koulutus tai sitä on hyvin vähän. Kokoaikainen opiskelu luterilaisen kirkon seminaarilla Bangkokissa ei ole mahdollista, koska vastuu perheestä, kylän asukkaista ja seurakunnasta velvoittaa pysymään kotiseudulla. Opetus järjestettiin aluksi Bandenin kylässä, Naanissa mutta kesästä 2017 alkaen siirryimme Bangkokiin niin, että 4 evankelistaa Koillis-Thaimaasta sai mahdollisuuden liittyä koulutukseen mukaan. Vuoden 2017 aikana 12 evankelistaa on osallistunut viiden päivän koulutusjaksolle kerran kuukaudessa.

Tavoitteena on, että keväällä 2018 evankelistat ovat suorittaneet kirkon seurakuntatyön perustutkinnon. Olen vastannut koulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta alusta lähtien.

Adventtisiunaus

Kaikkivaltias ja armollinen Jumala, jonka ainokaisen Pojan me uskomme jo kerran saapuneen ja toivomme uudestaan tulevan, hän pyhittäköön meidät keskellä adventin odotusta valtakuntansa kirkkaudella ja täyttäköön meidät siunauksensa armolla.

Antakoon hän meille tässä elämässä ja sen kilvoituksessa horjumattoman uskon, iloisen toivon ja toimivan rakkauden.

Varjelkoon hän rauhallaan meidän tekomme ja toimemme, kallistakoon hän korvansa meidän rukouksillemme ja johdattakoon meidät kerran onnellisesti odottamaamme iankakkiseen elämään. Siunatkoon meitä Kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

Kiitos, että tuet työtä ilon, rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
Siunattua Vapahtajamme Syntymäjuhlaa!

Katariina ja Tero

Matkoja - Marja Ochiengin lähettikirje 4/ 27.11.2017

Viimekirjeessä kertomani matka uudelle työalueelle toteutui syys-lokakuun vaihteessa. Pääsin matkustamaan kauaksi Samburu alueelle yhdessä lähettitoverien ja yhteistyökirkkomme pappien kanssa. Paikalla oli myös kirkon pääsihteeri ja keskihiippakunnan piispa. Matkaa tuonne alueelle Kisumusta on noin 800 kilometriä. Olemme ottaneet tuolta alueelta yhdeksän lasta kummilapsihankkeeseen. Diakonissa Nancy valmistui alkuvuodesta diakonissaksi Matongosta ja hän on aloittanut työt hankkeessamme. Hän on kotoisin tuolta alueelta ja sain vierailla myös hänen kodissaan (kuva vieressä). Hänen miehensä on suurena tukena Nancylle, mikä välttämättä tuossa kulttuurissa ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Edes se, että nainen voisi työskennellä kodin ulkopuolella. Muistetaan heitä rukouksissa erityisesti.

Samburut ovat maasaiheimon tavoin paimentolaisia. Olosuhteet tuolla alueella on hyvin haastavat. Sateita alueella ei ole saatu yli vuoteen ja kaikkialla on kuivaa ja tomuista. Kaikki ruoka on ostettava, sillä omalta kasvimaalta ei saa satoa. Eräs kyläläinen sanoi, että hänellä saattaa olla rahaa taskussa, mutta mitä hän sillä rahalla tekee, ei ole mitään mitä ostaa. Kerran viikossa lähikylässä on toripäivä, jolloin lähimmästä suuremmasta kaupungista tulee muutama myyjä myymään mm. kaalia, riisiä, maissijauhoja, ruokaöljyä, sokeria ja teetä. Lämpötila on yli +30. Mitään vihreää aluskasvillisuutta ei ole ja joet ovat kuivuneet. Nuoret miehet ovat vieneet karjan pois paremmille alueille. Sunnuntain jumalanpalveluksessa tämä näkyikin. Puun alle kokoontuvaan jumalanpalvelukseen osallistui noin 70 lasta, vajaa kaksikymmentä naista ja muutama mies. Muistetaan tätä aluetta rukouksissamme.

Perustyö Länsi-Keniassa on jatkunut ennallaan. Syksyllä otimme uusia lapsia hankkeeseen ja nyt etsin näille uusia kummeja. Tunnetko jonkun tai kuulutko johonkin ryhmään, joka voisi innostua asiasta ja ottaa kummilapsen Keniasta? Matongon orpokodilla perusarki pyörii myös normaalisti. Vuoden aikana kotiin on tullut uusia lapsia. Rukoillaan, että he pääsisivät mahdollisimman nopeasti palaamaan takaisin sukulaisten pariin ja näin orpokoti saisi aina toimia vain väliaikaisena kotina lapsille. Olemme valmistautumassa yhteiseen joulujuhlan viettoon, josta on jo muodostunut perinne. Koko suuri orpotyöntiimi ja orpokodin lapset viettävät joulujuhlaa yhdessä ja siitä sitten monet jäävätkin joululomalle.

Vierailin yllättäen vajaan kahden viikon matkalla Suomessa loka-marraskuun vaihteessa. Kenian vaaleihin liittyvät mielenosoitukset alkoivat syyskuussa ja niitä jatkui etukäteen ilmoitettuina päivinä syys-lokakuun ajan. Kisumussa tämä tarkoitti sitä, että noina päivinä ei voinut liikkua kotipihasta normaaliin tapaan. Mieleeni nousi vuoden 2007 vaalien jälkeiset ajat ja koin tämän ajan raskaana ja oli hyvä päästä pois hetkeksi. Oli hienoa, että nopealla aikataululla järjestyi yksi seurakuntavierailu kouluvierailujen muodossa. Muistetaan Kenian kansaa rukouksissa erityisesti, pyydetään yhtenäisyyttä ja rauhaa.

”Siinä on rakkaus- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntien sovitukseksi.” 1 John 4:10 Tämä on viimeinen ystäväkirjeeni tämän vuoden puolella. Lämmin kiitos kaikesta tuesta työllemme tänäkin vuonna. Työmme on mahdollista täällä vain orpotyön ystävien tuella. Omasta ja Bobin puolesta toivotan kaikille siunausta elämään, hyvää tulevaa adventin aikaa ja siunattua joulun juhlaa!

Terveisin

Maikki

P.O Box 1203-40100, Kisumu, Kenya www.taivaallinenlahja.fi/marja-ochieng marja.ochieng@sley.fi

Syksyn kuulumisia Novosibirskistä

Talven pakkaset ovat alkaneet. Viime viikolla pakkasta oli jo -25. Onneksi myös aurinko on alkanut paistaa. Täällä marraskuu ei todellakaan tunnu synkältä ja pitkältä vaan päinvastoin tuntuu, että syksy on takana häikäisevä talvi on alkanut. Me ainakin nautimme kunnon talvesta. Lokakuussa kävimme Suomessa uusimassa viisumit. Samalla reissulla Markus vieraili muutamissa seurakunnissa ja saimme hoidettua lasten lääkäri- ja kouluasioita. Perheen ja suvun kesken saimme myös viettää Marin veljen häitä. Olimme otettuja, kun häitä järjesteltiin niin, että olemme siihen aikaan Suomessa muutenkin. Kiva oli tavata monia sukulaisia pitkästä aikaa.

Ennen paluutamme Novosibirskiin Markus vihittiin papiksi Keltossa 22.10. Siperian rovastikunnan palvelukseen. Vihkimisen suoritti Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi. Avustajina toimi Siperian rovastikunnan rovasti Ville Melanen ja Pietarin rovastikunnan rovasti Ivan Hutter. Suomessa ollessammme sairastuimme kukin vuorollamme entero-rokkoon. Tämän jälkitautina Mari sairastui vielä saman viruksen aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen, joten ensimmäiset viikot taas täällä Novosibirskissa meni Marin osalta vain toipumiseen. Kiitos Jeesus, että olemme nyt kaikki taas terveitä.

Seurakunnan uutisia

Novosibirskin seurakunnassa eletään jännittäviä aikoja. Pitkään on jo puhuttu kirkkoherran vaihdosta. Joulukuussa Inkerin kirkon kirkkohallitus päättää, kuka jatkaa seurakunnan kirkkoherrana. Seurakuntamme diakoni Timur Pamjatnyh:ia on kaavailtu uudeksi kirkkoherraksi. Tulevat muutokset herättävät tietysti monenlaisia tunteita ja ristiriitojakin seurakunnassa. Pyydämmekin siis erityistä rukousta Novosibirskin seurakunnan puolesta. Rakkautta ja rauhaa seurakuntalaisten välille ja yhteistä näkyä seurakunnan rakentamiseen. Jumalan tahto tapahtukoon tässäkin asiassa.

Hyvän mielen -lahjakeräys

Joulu lähestyy.. Moni jo varmaankin miettii kuinka voisi jouluna ilahduttaa työkavereita, ystäviä ja perhettä. Haluaisitko suoda ilon myös pienelle lapselle Siperiassa? Tässä kuvassa on iloisia lapsia Siperiasta. He ovat juuri jokainen saaneet joululahjan. He sairastavat tuberkuloosia ja sen vuoksi he asuvat nyt Novosibirskilaisessa tuberkuloosiparantolassa. Monille lapsista lahja voi olla ainut joululahja. Parantolassa asuu monia lapsia, joilla on vaikea perhetilanne ja lapsen parannuttua seuraava koti lapselle onkin monesti lastenkoti. Inkerin kirkko Novosibirskissa muistaa näitä lapsia syntymäpäivänä ja jouluna. Sairaaloita ja parantoloita on monia ja lahjoja jaetaan useita satoja. Tänäkin jouluna lahjoitamme näille lapsille joululahjoja. Nyt sinulla on myös mahdollisuus auttaa ja osallistua. Ostamalla lahjan annat ilon ja hyvän mielen pienelle lapselle Siperiassa. Lahjoittamasi raha lahjaan menee varmasti perille. Me Markus ja Mari Aitamäki, olemme itse ostamassa, paketoimassa ja toimittamassa lahjoja lapsille yhdessä Novosibirskin seurakunnan työntekijöiden kanssa. Voit lahjoittaa Hyvän mielen -lahja nettisivuston kautta tai tilisiirron kautta. Kiitos lahjastasi.

Vastaanottaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys.
Tili: NORDEA: FI83 2070 1800 0283 25, Viite: 71055

Siunattua adventinaikaa
Markus ja Mari.

Syksyn kuulumisia

Syksy on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Pyhäkoulussa käy joka sunnuntai hulina noin kymmenen lapsen tullessa innolla pyhäkouluun. Seurakunnan lauantaikokoontumiset ovat myös pyörähtäneet käyntiin. Joka lauantai on pieni, uskollinen joukko kokoontunut laulamaan, rukoilemaan ja tutkimaan Sanaa Aleksein johdolla. Aleksei on Minusinskista muuttanut Novosibirskiin opiskellakseen diakoniniksi. Hänellä on meneillään toinen opiskelu vuosi.

Kerran kuukaudessa lauantaipäivä on suunniteltu niin, että myös lapsille on oma ohjelmansa. Tänä syksynä olemme kokoontuneet jo kaksi kertaa. Molemmat lauantait suunnittelimme yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Iloitsemme, että on ihmisiä, jotka haluavat kantaa vastuuta. Nämä edellä mainitut seurakunnan tapaamiset, sunnuntai Jumalanpalvelus pyhäkouluineen ovat jo toimivia seurakunnan tapahtumia, joihin olisi mukava saada myös uusia ihmisiä. Erityisen vaikeaa on saada uusi ihminen uskaltamaan tulla mukaan seurakuntaan. Ennakkoluulot ”lahkosta” ovat suuret. Tavallinen venäläinen mieltää ainoan ja oikean kirkon olevan ortodoksinen kirkko. Valitettavan harva kuitenkaan käy edes tässä ainoassa ja oikeassa kirkossa. Rukoillaan siis ennakkoluulojen murtumista. Rohkeutta tulla mukaan ja myös meidän aktiiviseurakuntalaisille näkyä ja uskoa tehdä myös kutsuvaa työtä. Markus teki syksyn ensimmäisen reissunsa Omskiin. Matkalla Novosibirskistä Omskiin pysähtyi hän jo tapansa mukaan Orlovkan kylässä(120km Omskista), jossa he yhdessä Valjan kanssa vetivät lapsille ja nuorille ohjelmaa. Lauantaina Markus palasi Omskista Orlovkaan hakemaan pienen nuorten joukon yhteiselle ”minileirille” Omskiin. Sunnuntaina nuoret osallistuivat Omskin seurakunnan Jumalanpalvelukseen, jossa Markus saarnasi. Teen juonnin jälkeen oli jo aika palata kotiin.

Miksi?

”Miksi Jumala ei estänyt tätä kamalaa tapahtumaa”, kysyi mummo minulta itkien puiston penkillä. En osannut sanoa mitään. Istua vain vierellä, laittaa käden mummon olkapäille ja kuunnella. Omatkin kyyneleet vierivät poskelle… Meidän keskustelumme keskeytti iloisesti meidän luokse juokseva tyttö. ”Leikiltäänkö vielä? ”

Viime kuussa Mari kirjoitti blogissamme 5-vuotiaista kaksosista(tyttö ja poika), jotka menettivät traagisesti vanhempansa perheen isän ampuessa vaimonsa ja lopulta itsensä. Kaksoset käyvät samassa päiväkodissa, jossa meidän pojat käy. Lapset asuvat nyt isovanhempiensa kanssa. Myös isotäti käy heitä hoitamassa. Emme silloin elokuussa tienneet vielä jatkaisivatko lapset vielä päiväkodissa ja näkisinkö heitä enää. Iloisesti yllätyimme kun syyskuussa kuulimme tytön iloisesti huikkaavan: ”Moi!” Mari oli kesäkuussa opettanut tytölle hieman suomea ja ihmeellisesti hän vielä muisti nuo opitut sanat. Nyt lasten kohtaamme kanssa joka päivä päiväkodissa. Useamman kerran viikossa jäämme vielä pihalle päiväkodin jälkeen yhdessä leikkimään. ”Sydämen suojassa” onkin jo suosikkileikki, jonka itse keksimme. Sillä aikaa kun lapset leikkii on mummon kanssa ehtinyt jutella monista asioista. Päällimmäisenä tietysti on suuri suru traagisten tapahtumien johdosta. Raskas on tämän perheen taival tällä hetkellä, mutta Jumalan kantaviin ja hoitaviin käsiin jätämme tämän perheen. Muistakaa heitä.

Siunausta alkavaan syksyyn

Mari ja Markus

Unelmia

“Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.”
(Ap.t. 17:28)

Istuimme yhdessä keittiön ruokapöydän äärellä. Söimme, rukoilimme ja ideoimme yhdessä monenlaista seurakunnan toimintaa. Luoksemme oli saapunut seurakunnan diakoni Timur Pamyatnykh ja lähettitoverimme Saara Karttunen. Oikeastaan voisimme sanoa, että unelmoimme. Unelmoimme monenlaisesta erilaisesta työmuodosta, jotka tavoittaisivat ihmisiä kirkkoon ja Jeesuksen tuntemiseen. Esteitä on kuitenkin monenlaisia ja kaikella on oma aikansa. Jumalalle kaikki on kuitenkin mahdollista. Rukoilkaa siis Jumalan tahdon tapahtumista näissä unelmissa. Voimme kuitenkin olla kiitollisia Timurin ja hänen vaimonsa Tanjan halusta ja näystä palvella seurakuntaa. Rukoilkaa tämän perheen puolesta. Heillä on neljä alle kouluikäistä lasta ja perheen taloudellinen tilanne vaatii Timurin olemaan työssä hyvin pitkiä päiviä. Seurakunnan diakonina hän toimii ns. vapaaehtoisena vapaa-ajallaan. Timur myös opiskelee Inkerin kirkon Teologisessa instituutissa Keltossa teologisella linjalla. Opiskelun hän suorittaa etäopiskeluna. Työtä, huolta ja vastuuta siis riittää.

Kotiutuminen Siperiaan

Meidän perheen osalta voimme todeta, että on paljon aihetta kiitokseen. Saimme kesällä viettää kunnon loman Suomessa ja palata levänneenä takaisin kotiin Novosibirskiin. Tällä kertaa paluu oli ihmeellisen helppo jokaiselle lapselle ja meille aikuisellekin. Aikaisemmin paluu Suomesta herätti paljon tunteita ja sopeutuminen taas uudestaan vei paljon voimia. Alamme aika hyvin kotiutua tänne Siperiaan. Elokuu on ollut erittäin hyvää aikaa ihmisten parissa. Ihmiset ovat olleet lomalla ja olemme saaneet viettää paljon aikaa yhdessä ja tutustua toisiimme paremmin. On ollut hyvä kokoontua yhdessä seurakuntalaisten parissa, mutta myös tutustua niihin ystäviin paremmin, jotka eivät vielä Jeesusta tunne. Nytkin olemme saaneet kutsun syntymäpäiväjuhliin, joissa taas kohtaamme monia jo tutuksi tulleita perheitä. Rukoillaan, että myös näistä ystävistä jotkut uskaltaisivat tulla mukaan seurakuntaan.

Evankeliumia Siperian lapsille

Heinäkuun lopulla Markus oli mukana Omskin lähikylissä pidettävissä lasten leireillä Orlovkassa ja Kovaljovassa. Inkerin kirkon vapaaehtoisten leiritiimiläisten vetämille leireille osallistui yhteensä n. 70 lasta. Oli hieno nähdä kuinka innokkaasti lapset tutkivat Raamattua, rukoilivat ja lauloivat hengellisiä lauluja. Raamattu, evankeliumia ja usko Jumalaan koskettaa myös lapsia. Lapsellekin voi muodostua turvallinen suhde Jumalaan. Leirin lopuksi jokainen lapsi sai lahjaksi Suomesta Aatto Lamminpään avulla tuotuja Lasten mission Raamatunluku oppaita. Rukoilemme, että kylvetty sana saisi juurtua ja kasvaa hedelmää lasten sydämissä niin, että uskosta Jeesukseen voisi tulla sellainen voima, joka kantaa läpi koko elämän.

Elokuussa saimme myös koko perheen voimin olla mukana ja apuna lasten päiväleirillä Omskin seurakuntakodilla. Ilo oli huomata kuinka hyvin seurakunnan lapsityöntekijä Valja ja seurakunnassa pitkään mukana ollut Alla vetivät lapsille ohjelmaa. Keittiössä hääräsivät seurakunnan uskolliset siskokset Katja ja Nadja. Lapsia oli yhteensä 11. Lapset olivat alkuun levottomia ja kaipasivat paljon huomiota ja rakkautta. Moni lapsi tulikin vaikeista oloista. Jo kahdessa päivässä lapsissa oli nähtävissä muutos. He ikään kuin sulivat huomiosta ja rakkaudesta. Ihmettelimme sitä Valjan kanssa ja yhdessä saimme kiittäen todeta, että Jumala on täällä ja toimii rakkaudessaan. Tähän saamme luottaa kaikessa työssämme. Jumala on elävä Jumala, joka toimii meidän kauttamme tai meistä huolimatta. Hän johdattaa, kulkee vierellä, auttaa, antaa kullekin riittävät voimat päivään. Ennen kaikkea Hän rakastaa jokaista lastaan. Hän tahtoo armahtaa jokaista, joka tulee hänen luoksensa, sitä syntistäkin.

Siunausta alkavaan syksyyn

Mari ja Markus

Suomesta Keniaan

Terveiset jälleen Kisumusta. Kotimaankauteni on ohitse ja olen palannut takaisin Keniaan. Oli ilo tavata teitä lähettäjiä monissa eri tilanteessa ympäri Suomen. Kiitos lämpimästä vastaanotosta seurakuntiinne ja koteihinne. Ajokilometrejä tuona aikana kertyi useita tuhansia ja tunteja ratin takana tuli vietettyä paljon. Vierailin kouluissa, päiväkerhoissa, rippikouluissa, pyhäkouluissa, lähetysilloissa, nuortenilloissa, vanhainkodissa, päiväpiireissä, lähetysjuhlissa ja lastenleireillä. Itselläni on muisto lähetystyöntekijän vierailusta ala-asteella luokassani. Toivon, että jollekin lapselle olisi näiden vierailujeni jälkeen jäänyt lähetystyöstä hyvä ja mieleenpainuva kuva. Mieltäni ilahdutti eräällä paikkakunnalla se, kun iltatilaisuuden jälkeen eräs äiti tuli juttelemaan kanssani. Hän kertoi, että hänen lapsensa kertoi hänelle koulupäivän jälkeen lähetystyöntekijän vierailusta koulussa ja hän päätti lähteä kuuntelemaan asiasta itsekin lähetysiltaan. Kiitos kaikesta palautteesta liittyen vierailuihini. Näin voimme yhdessä tehdä näistä vierailuista parempia ja voin muuttaa lähestymistapaa ja esityksiäni mielenkiintoisemmiksi ja selkeämmiksi. Heinäkuussa sain pitää vuosilomaa. Oli hienoa viettää aikaa ystävien ja perheen parissa. Tämän kotimaankauden aikana onnistuin näkemään monia myös sellaisia ystäviä, joita en ollut nähnyt vuosiin. Olen kiitollinen kaikista näistä hetkistä.

Totutteleminen pitkän kotimaankauden jälkeen Kenian arkeen vie taas aikansa. Joskus hanasta ei tule vettä, sähkökatkoja tulee ja menee, kaurahiutalepaketista pujahti torakka kun laskin sen kassalle kaupassa, liikenteessä ohitellaan oikealta ja vasemmalta, aurinko paistaa ja ihmiset ovat iloisia ja puheliaita. Kenia on kaunis maa, sitä halusin painottaa esityksissäni kotimaankaudellanikin. Vaikka usein esille tulevat monenlaiset maan haasteet ja ongelmat, Keniassa on paljon hyviä asioita. Tämä maa on minulle niin monin tavoin rakas.

Terveiset myös orpotyön toimistosta. Työ on jatkunut normaaliin tapaan eteenpäin. Lapset ovat olleet elokuussa lomalla ja palanneet takaisin kouluun. Olen saanut tavata joitain opiskelijoita toimistollamme, kun he ovat tulleet hakemaan tavaroita mukaan kouluun otettavaksi. Orpokodille on muuttanut uusia lapsia ja olemme ottaneet kummilapsihankkeeseen lapsia uudelta alueelta samburuheimon parista. Toivon pääseväni käymään tällä uudelle alueella syksyn aikana.

Olemme suunnitelleet Sley:n lähetysosaston kanssa kummilapsityön tulevaisuutta Keniassa. Tavoitteena olisi saada mukaan suomalaisia orpotyön ystäviä vapaaehtoiseksi uudella tavalla. Vapaaehtoiset tekevät jo nyt työmme täällä mahdolliseksi rukous ja taloudellisella tuella. Lisäksi monet vapaaehtoiset pitävät orpolapsityötä esillä seurakunnissa ja ystäviensä keskuudessa ja näin aina löytyy uusia tukijoita. Lämmin kiitos kaikesta tuesta työllemme! Nyt olemme etsimässä muutamia vapaaehtoisia, jotka voisivat sitoutua välittämään kummilasten kuulumisia Keniasta suomalaisille kummeille ja näin vastaamaan postiliikenteestä kummien ja kummilasten välillä. Kokisitko sinä kutsumusta tähän asiaan? Minulta tai lähetysosastolta Ari Lukkariselta (etunimi.sukunimi@sley.fi) saa lisätietoja asiasta.

Kaikille kummeille muistutukseksi: Mikäli haluat muistaa kummilastasi jouluna, lähetäthän postia jo lokakuun aikana. Vain nämä kirjeet ehditään toimittamaan jouluksi perille, muut kirjeet toimitetaan myös perille mutta en voi taata että ehtivät jouluksi.

”Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo.” Apt. 15:11

Siunausta syyspäiviin!

Terveisin,

Maikki

P.O Box 1203-40100, Kisumu, Kenya
Lisätietoa ja lahjoituket: https://www.taivaallinenlahja.fi/marja-ochieng

Ihania lapsia - surullisia tarinoita

Ennen Omskin lastenleiriä teimme tietysti valmisteluja leiriä varten. Päätimme, että teemme lasten kanssa taulun, johon tulee kankaalle joku Raamatun teksti ja lapsi saa sen itse koristella >erilaisilla kuvilla. Ajattelimme etukäteen Saaran kanssa kahdestaan kokeilla ja samalla tehdä muutaman mallikappaleen. Ennen Saaran tuloa meille sain järkyttävän uutisen Eliaksen ja Luukaksen päiväkodista. Luukaksen ryhmässä olevien 5-vuotiaiden kaksosten vanhemmat olivat molemmat kuolleet järkyttävällä tavalla. Perheen isä oli ampunut vaimonsa, jonka jälkeen oli surmannut itsensä. En voinut uskoa uutista todeksi. Olinhan juuri keväällä tavannut koko perheen ja äidin kanssa jutellut monia kertoja päiväkodin pihalla. Kaikki vaikutti olevan kunnossa. En kuitenkaan tuntenut perhettä paremmin enkä vieläkään tiedä tapahtumien yksityiskohtia. Uutinen järkytti ja sai miettimään lapsia. Mikä lohdutukseksi heille. Rukoilin, Herra auta.

Katselin askarteluvälineitä, taulua ja Raamatuntekstejä. Mietin tulevaa leiriä. Minkälaisista oloista nämä lapset tulevatkaan? Mitä haluamme sanoa heille. Saaran tullessa meille yhdessä hiljennyimme rukoukseen lasten puolesta, jotka olivat menettäneet vanhempansa. Muistimme tulevaa leiriä ja jokaista lasta, joka sinne oli tulossa.

Rukouksen jälkeen selasimme Raamattua ja päädyimme tekstiin "Не бойся, Иисус с тобой". Älä pelkää, Jeesus on sinun kanssasi. Halusimme, että lapset aina muistavat, että mitä elämässä tapahtuukin niin Jeesus on aina heidän kanssaan. Leirillä saimme myös kuulla monen lapsen surullisista taustoista. Kenen perheessä oli tullut avioero, eivätkä kumpikaan vanhempi ollut halunnut lapsia tai sitten lapsi, jonka äiti oli yllättäen hävinnyt moneksi viikoksi jättäen lapsen mummon hoitoon, ja tehnyt tämän niin monta kertaa, että nyt lapsi ei enää halua mennä äitinsä luokse vaan asuu nyt mummonsa luona pysyvästi. Leirillä oli nähtävissä kova rakkauden nälkä. Huomaa minut ja rakasta minua. Jo kahdessa päivässä lapsissa oli nähtävissä muutos. He ikäänkuin sulivat huomiosta ja rakkaudesta. Saimme seurakunnan lapsityöntekijän Valjan kanssa vain kiittäen todeta, että Jumala on täällä ja rakkaudellaan toimii.

Mietin monesti kaksosia, jotka nyt elävät isovanhempiensa luona. En tiedä vielä tapaanko heitä enää. Olemme nyt päiväkotiryhmän vanhempien kanssa sopineet, että yhdessä haluamme auttaa lapsia ja isovanhempia taloudellisesti niin, että lapsilla olisi mahdollisuus jatkaa päiväkodissa syksyllä. Isovanhemmat tietenkin päättävät mitä tekevät. Nyt voi vain rukoilla heidän puolestaan ja rukoilenkin, että he voisivat myös kuulla ja kokea sen, että Jeesus on heidän kanssaan.

ETUKÄTEISTIETOA TULEVISTA TAPAHTUMISTA

Aitamäet vierailevat kotimaassa 5.-15.10.2017

Lähetyspyhä Mäntynummen seurakuntatalossa 22.10.2017
Klo 13.00 Messu, saarna Jorma Pihkala
Klo 14.00 Raamattuluento, Jorma Pihkala
Klo 14.45 Kahvitarjoilu
Klo 15.00 Lähetysjuhla, Jorma Pihkala

Matkalla maailman ympäri – teemana lähetys tänään

Nyt sinulla on mahdollisuus päivittää tietojasi Suomen ev. lut. kirkon lähetysjärjestöjen työstä eri puolilla maailmaa syksyn lähetysilloissa, jotka pidetään kunkin kuukauden ensimmäisenä maanantaina Lohjan seurakuntakeskuksessa, Sibeliuksenkatu 2.

Syksyn avaus on maanantaina 4.9.2017 klo 18. Aloitamme lyhyellä videolla Suomen Pipliaseuran raamatunkäännöstyöstä Namibiassa. Illan vieras on Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja, TT Risto Jukko. Hänen kanssaan pohdimme, mitä tarkoittaa yhteinen todistus eli kirkon lähetysstrategia tänä päivänä. Todistus lähtee liikkeelle paikallisseurakunnista ja tavoittaa lopulta globaalissa maailmassamme niitä yksilöitä, jotka eivät ole vielä, tai eivät enää kuulu kristikuntaan. Mukana ovat myös kirkkoherra Juhani Korte, vs. lähetyssihteeri Marika Viljamaa ja TK Alli Brummer.

Syksyn toinen lähetysilta on ma 2.10.2017, jolloin teemana on Suomen Lähetysseuran työ. Vieraana Seurakuntatalolla on SLS:n palvelupäällikkö Matti Huotari. Etävieraina ovat tuona iltana Skype-yhteyden avulla Katariina Kiiluseen ja Tero Massaan Thaimaasta. Kolmas lähetysilta on ma 6.11.2017. Otamme silloin Skype-yhteyden lähettiimme Markus Aitamäkeen kaukana Siperiassa. Saamme myös kuulla laajemmin Suomen ev.lut. Kansanlähetyksen työstä. Vierailijana on SEKL:n apulaislähetysjohtaja, pastori Teijo Peltola. Kommenttipuheenvuoron käyttää, pastori Leena Lehtinen.

Lähetyksen hyväksi tarjottava kahvitarjoilu alkaa kunakin iltana klo 17.30. Tervetuloa!

Järjestäjänä toimii Lohjan ev.lut. seurakunta/Lähetystyöryhmä.

Tule, Pyhä Henki

Onneksi saamme juhlia helluntaita. Se muistuttaa meitä siitä, että emme ole täällä yksin. Vaikka emme näe Jeesusta, näemme kuitenkin Hänen toimintansa Pyhän Hengen kautta. Monen mielestä lähetystyö on turhaa ja järjetöntä toimintaa, joka tulisi lopettaa. Voisimme lisätä, että ilman Pyhää Henkeä asian laita olisikin juuri näin. Jos meillä ei olisi Jeesuksen lupausta Pyhästä Hengestä, jos meillä ei olisi Jeesuksen kehotusta, jos tekisimme tätä omasta voimasta ja omasta tahdosta, niin silloin lähetystyö olisi turhaa ja järjetöntä työtä. Mutta Pyhä Henki tekee työtään, hän toimii Uralin molemmin puolin. Sitä ei voi estää. Pyhä Henki lohduttaa, rohkaisee, antaa voimansa ja rukoilee puolestamme. Siksi lähetystyö jatkuu aina Jeesuksen paluuseen asti. Tähän työhön jokainen kristitty on kutsuttu. Meidän paikka on tällä hetkellä Siperiassa. Pyhä Henki toimii myös täällä seurakunnassa Jumalan Sanan kautta, kutsuu ihmisiä Jumalan luo, armoon ja pelastukseen, joka meille on annettu Jeesuksessa.

Seurakunta toimii

Aleksein seurakuntaamme, joka todella innokkaasti on järjestämässä yhteisiä pienimuotoisia kokoontumisia. Nyt jo lähes joka lauantai kokoontuu muutaman hengen joukko Jumalan Sanan ääreen. Pari viikkoa sitten järjestimme myös lauantaille pienen tapahtuman, jossa ensimmäistä kertaa oli järjestetty oma ohjelma erikseen aikuisille, nuorille ja lapsille. Paikalle kokoontui lähes 40 henkilöä, joista lähes puolet oli lapsia ja nuoria. Tapahtuma oli onnistunut ja josta jäi hyvä mieli, ja ennen kaikkea motivaatio kehittää tapaamisia eteenpäin. Tällaiset tapahtumat ovat monella tapaa hyviä. Niiden kautta seurakuntalaiset aktivoituu ja saa vastuuta. Tapahtumiin on myös helppo kutsua uusia ihmisiä, erityisesti niitä, jotka eivät vielä ole evankeliumia kuulleet. Lisäksi tapahtumat luo sellaista positiivista henkeä ja mielialaa seurakuntaan, se on keskinäistä rakkautta käytännössä.

Muita juttuja

Kävimme Omskissa koko perheen voimin. Mari suunnitteli taas Valjan kanssa kevään ja kesän pyhäkouluja Omskin srk:aan ja lähikyliin. Oli myös mukavaa nähdä ystäviä Omskissa. Reissu huipentui vielä ystävien mökkivierailuun, jossa saimme viipyä yhden yön. Tällä reissulla tapahtui jotain ikävääkin. Illalla sauna oli lämpiämässä ja yllättäen jostakin syystä syttyi palamaan. Nopean naapuriavun ja palokunnan ansiosta muut rakennukset eivät syttyneet ja mikä tärkeintä kukaan ei loukkaantunut palossa. Sauna kuitenkin paloi kokonaan. Rukoillaan varoja ja voimia uuden saunan rakentamiseen.

Toukokuussa Keltossa järjestettiin Inkerin kirkon pappien seminaari, jossa Markus oli mukana. Seminaari oli hengellisesti hoitava ja varustava. Todella tärkeä monelle yksin uurastavalle. Viimeisin Markuksen reissu suuntasi Tseljabinskiin, jonne Markus lensi lähettitoveria, mäkihyppyveteraani Aatto Lamminpäätä vastaan, joka oli ajamassa Suomesta Siperiaan, Karatusaan asti.

Tulevaisuus

Hellesäät alkoivat jo toukokuun alkupuolella Novosibirskissa. Lapsilla alkoi kesäloma koulusta ja päiväkodista kesäkuun alussa. Alkukesä on tarkoitus lomailla koko perheenä Suomessa ja samalla uusia viisumit. Heinäkuun loppupuolella Markus osallistuu Omskin lähikylien lastenleireille. Ne ovat mahtava mahdollisuus kertoa hyvästä Jumalasta Siperian lapsille. Leirit järjestetään muutamassa kylässä, jossa kylän lapsille järjestetään päiväksi erilaista ohjelmaa ruokailuineen. Illalla lapset menevät koteihinsa nukkumaa ja taas aamulla he tulevat leirille. Leiri ei aiheuta perheille mitään kuluja, vaan leirit toteutetaan Inkerin kirkon tuella. Leirejä on näissä kylissä järjestetty useampana vuonna ja ne ovat yksi kesän kohokohta näille lapsille. Lasten vanhemmat ovat myös iloisia, että lapsille järjestetään ohjelmaa, jossa on turvallista ja hyvä olla. Pyydämme Jumalan viisautta ja varjelusta leireille ja leirivalmisteluihin.