Uudet tuulet Novosibirskissä

“Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!"
Ps 139:17

Neljä vuotta saimme odotella kirkkoherran vaihtumista Novosibirskin seurakunnassa. Tuona aikana kärsivällisyyttämme testattiin monen monta kertaa. Nyt kuitenkin ymmärrämme kuinka tärkeää aikaa tuo oli. Olemme saaneet tutustua seurakuntalaisiin ja saaneet heidän luottamuksen työntekijöinä ja ystävinä. Paljon on tuotu esille myös uusia työtapoja, luotu työvuorolistoja ja pienellä porukalla kokeiltu leirin vetämistä ja muita tapahtumia. Nyt tuntuu siltä, että pohjatyö uudelle alulle on enemmän kuin valmis. Kesäkuun alun jälkeen Timurin tullessa kirkkoherraksi on tapahtunut jo paljon. Kirkon ovet ovat avoinna päivisin, pihalla on kirjapöytä ja kutsumme ihmisiä kirkkoon sisälle teelle. Juuri saimme päätökseen lasten kaksipäiväisen päiväleirin. Leiri ei ollut ensimmäinen Novosibirskissa, mutta se oli ensimmäinen, jossa koimme että leiriä ja leirin pitämistä pidetään tärkeänä koko seurakunnassa. Tämä näkyi myös leirillä. Saimme leirille yhteensä 20 lasta, joista viisi oli ihan uutta. Näitä kutsuimme nyt mukaan pyhäkouluun ja seurakunnan toimintaan. Seuraavan lasten leirin pidämme elokuussa. Nyt toivomme ja rukoilemme, että saisimme seurakuntaan hyvän ja toimivan keittiön. Tämä auttaisi paljon jatkossa leirien ja muiden tapahtumien pitämistä.

Kylätyö Novosibirskissa

Uusia tuulia Novosibirskissa on myös kylätyön aloittaminen Karasjovan kylässä. Tätäkin työtä on ideoitu jo vuoden verran aina kun on vierailtu kylässä asuvien seurakuntalaisten luona. Nyt Timurin johdolla päätimme aloittaa kokoontumiset kaksi kertaa kuussa. Kylän johtajan puheilla käytiin kysymässä kokoontumisiin käyttöön kylän klubitaloa. Johtajan vastaus oli, että sitten kun kyläläisiä osallistuu kokoontumisiin yli 15 saamme klubitalon käyttöömme. Viime kerralla mukana oli jo yksi uusi mies poikansa kanssa. Siinäkin oli mukana ihmeellinen Jumalan johdatus.

Lastenleiri Omskissa

Kesäkuun alussa vedimme lastenleiriä myös Omskissa. Tämä oli toinen yhteinen leirimme ja leiri sujui jo hienosti. Meidän tärkein tehtävä on opastaa paikalliset vapaaehtoiset ja työntekijät vetämään leiriä. Rohkaista heitä palvelemaan omilla lahjoillaan ja ymmärtämään, että jatkossa he pystyvät vetämään leiriä myös ilman meitä. Koemme, että tässä prosessissa mennään hiljalleen koko ajan eteenpäin.

Perheen kuulumiset

Kiitosaiheena meidän perheellä on uusi koti, joka vihdoin löytyi pitkän etsinnän jälkeen. Hyväkuntoisia, isoja asuntoja on vähän tarjolla tällä alueella. Emme kuitenkaan halunneet vaihtaa kaupunginosaa, joten rukoillen odotimme, etsimme ja vihdoin koti löytyi. Anni on onnellinen omasta huoneesta ja pojat erityisen iloisia omasta pihasta, jonne saavat juosta ilman meitä vanhempia. Anni päätti kolmannen luokan. Ihmeellistä on, että hän oli luokkansa paras venäjänkielessä. Syyskuun alussa Elias aloittaa 1.luokan ja Luukas eskarin. Molemmat pojat harrastavat jalkapalloa. Elias jo hieman vakavammin joukkueessa ja Luukas jalkapallokoulussa. Eliaksen käsi murtui Omskin leirillä hänen kaatuessa vasemman kätensä päälle. Jalkapallo on nyt hieman tauolla Eliaksen osalta. Rukoillaan, että käsi parantuu hyvin. Musiikkiharrastukset ovat tulleet myös osaksi meidän perhettä. Anni aloitti poikkihuilun soiton ja Elias pianon soiton. Arki onkin aika tiivistä lasten harrastusten ja seurakunnan täyttäessä elämämme. Rukoillaan viisautta ottaa aikaa myös riittävään lepoon ja perheen yhteiseen aikaan.

Mari

Matkalla Karasjovaan

On lauantai aamu. Olen lähdössä Karasjovan kylään pitämään kotiseuroja. Käyn kirkolta hakemassa Juran, Aleksein ja Saaran. Jura soitti hieman aikaisemmin ja kysyi, että mahtuuko yksi mies ja poika kyytiin, jotka asuvat kylässä. He ovat käymässä Novosibirskissa. Totean, että autossa on kyllä tilaa. Poimimme heidät matkan varrelta kyytiin. Miehen nimi on Maxim. Maxim osoittautuu hauskaksi seuramieheksi. Koko kahden tunnin matkan ajan hänellä juttua riittää. Lopulta pääsemme kylään ja viemme Maksimin kotiin. Kutsumme Maksimia myös seuroihin ja hän lupaa tulla.

Tunnin päästä aloitamme seurat. Maksimia ei näy. Juomme teet ja jaamme virsikirjat. Silloin ovi käy, ja Maksim tulee poikansa kanssa sisään. Laulamme virren. Joku kertoo siitä kuinka on tullut uskoon. Maksimkin kertoo, että hänkin kävi kirkossa aikaisemmin. Kirkko oli luterilainen, jossa myös hänen poikansa kastettiin. Muutettuaan pois kaupungista, uskokin hiljalleen hiipui. ”Haluaisin kyllä uskoa,” Maksim toteaa. Kyselemme hiukan tarkemmin, että missä tämä kirkko sijaitsi ja pian toteamme, että se on juuri meidän kirkko. Maksim on hämmästynyt: ”Jumala lähetti teidät kutsumaan tuhlaajapoikaa takaisin!” Maksimin sydän riemuitsee, pitää soittaa myös vaimolle:” Vaimo-rakas, olen palannut Jumalan luokse. Jumala löysi minut uudestaan!” Matkalla takaisin kaupunkiin ihmettelemme Jumalan teitä ja suunnitelmia.

Markus