Uralin ylityksiä

Kuluneen joulu- ja tammikuun aikana on tapahtunut niin paljon, että tuntuu, että mieli ei tahdo pysyä perässä. Joulukuun puoleenväliin asti olimme vielä täysillä mukana Novosibirskin seurakunnan toiminnassa ja ennen joulua rutistimme vielä muuton Suomeen. Mari ja lapset lensivät lentokoneella Suomeen. Itse ajoin Aatto Lamminpään

kanssa muuttokuorman Suomeen. 4500 km matkaan kului aika tarkkaan neljä vuorokautta. Joulun saimmekin viettää seitsemän vuoden tauon jälkeen Suomessa. Oli hyvä viettää joulu lähimpien sukulaisten kanssa pitkästä aikaa.

Heti uudenvuoden jälkeen lapsilla alkoi koulu Lahdessa. Pientä jännitystä oli tietenkin ilmassa, että miten sopeutuminen kouluun mahtaa lapsilla sujua, mutta täytyy sanoa, että Suomessa opettajat ovat erittäin ammattitaitoisia ja he ovat hyvin taitavasti ja osaavasti osanneet ottaa lapsemme kesken lukuvuoden luokalleen. Tuntuu, että kaikki ovat saaneet kavereita, eikä mitään suuria vaikeuksia ole ollut.

Uralista itään

Olemme nyt siis asettumassa Suomeen toistaiseksi. Kevään aikana tulemme vierailemaan nimikkoseurakunnissamme. Näistä vierailuista informoimme myöhemmin. Itse olen vielä tammi-helmikuun aikana tekemässä pari reissua Siperiaan. Joten työ Venäjällä vielä jatkuu. Viikko sitten ajoimme ystäväni Markun kanssa takaisin saman 4500 km matkan palauttaaksemme auton ja peräkärryn Siperiaan. Viikon aikana olen tavannut täällä ystäviä, seurakuntalaisia ja seurakunnan työntekijöitä. Olen saanut nauttia talvesta, auringosta, lumesta ja pakkasesta. Siperian talven lisäksi olen iloinnut, että työ jatkuu seurakunnassa. Kirkkoherramme Timur on ajannut seurakuntamme katekeetan

Aleksein kanssa säännöllisesti Karasjovan kylään. Tämä työmuoto sai alkuunsa n. puolitoista vuotta sitten. Aloimme käymään kylässä, koska yksi perhe seurakunnastamme joutui muuttamaan kaupungista tuohon kylään.

Koska matkaa kaupunkiin oli lähes 130 km ei tällä perheellä ollut enää mahdollisuutta osallistua seurakunnan jumalanpalveluksiin. Silloin päätimme, että ajamme itse heidän luokseen pari kertaa kuukaudessa. Aluksi kokoonnuimme ja vedimme perheen kotona raamattupiiriä. Hiljalleen työ laajeni, löytyi toinen perhe. Aloitimme sitten raamattupiirin lisäksi pitämään jumalanpalveluksia. Samalla lapsille järjestettiin pyhäkoulu. Nyt Timur kertoi, että kylässä kokoontuu jo 20 ihmistä. Neljä perhettä aikuisineen ja lapsineen. Kokoontumiset tapahtuu edelleen ihmisten kotona, mutta tilat käyvät ahtaaksi. Jos työ vielä laajenee, tilakysymys täytyy ratkaista. Yksi haave on rakentaa pieni rukoushuone/seurakuntakoti kylään. Kaikki on tietysti Jumalan käsissä. Jumalan on erikoisella tavalla siunannut tätä työmuotoa.

Kevään suunnitelmat

Sain tällä reissulla vielä osallistua jumalanpalvelukseen, sain toimia kanttorina kitaraa

soittamalla, osallistua konfirmaatioon ja saarnata. Nyt vuoden ensimmäinen reissu on kohta takana. Helmikuun alussa palaan uudelleen pariksi viikoksi. Meidän työ jatkuu ainakin kevään ajan, ja tulet edelleen saamaan rukouskirjettämme. Siitä eteenpäin, emme vielä tiedä kuinka työ Siperiassa meidän osalta jatkuu. Olemme kuitenkin iloisia, että Novosibirsk ei jää ilman lähettejä. Saara Karttunen on palaamassa keväällä kotimaan jaksolta Siperiaan. Syksyllä saamme myös kokonaan uuden lähetin Novosibirskiin, Saara Mrcellan. Rukoillen pyydämme Jumalalta johdatusta elämäämme ja paluuseen Suomeen ja tietysti siunausta sille työlle, jota Venäjälle ja Siperiassa Inkerin kirkon kautta tehdään. Olemme iloisia, että niin monet ovat rukoilleet puolestamme ja tukeneet

monin tavoin sitä työtä jota olemme Siperiassa tehneet. Siunattua alkuvuotta 2020 jokaiselle!

Kirjeen kirjoitti

Markus Aitamäki

Tammikuiset terveiset Maikilta Kisumusta

Hyvää alkanutta uutta vuotta!

Lämmin kiitos kaikesta muistamisesta joulun aikaan omasta ja kummilapsihankkeen lasten puolesta. Tässä kuvassa heiluttavat iloisesti Matongon orpokodin lapset joulujuhlan aamuna. Saimme viettää perinteistä orpokodin joulujuhlaa yhdessä koko orpotyöntiimin kanssa. Paikalla olivat kummilapsihankkeen ja Matongon orpokodin työntekijät. Juhla oli myös lähtöjuhla

muutamille orpokodin lapsille, jotka muuttivat sukulaistensa luokse asumaan. Pienemmät lapset jäivät vielä orpokodille asumaan. Toiveena on, että heille löytyy jokin sopiva paikka asua. Tavoitteena olisi, että lapsi viettää vain hetken orpokodilla ja sitten mahdollisimman nopeasti pääsisi takaisin sukulaistensa pariin. Aina tämä ei toteudu suunnitelmien mukaan kuitenkaan ja jotkut lapset asuvat orpokodilla vuosia. Loppuvuodesta orpokodille tuli muutama pieni vauva valtion lastentoimiston kautta. Lukumäärä siis vaihtelee, mutta paikkoja kodissa on 24. Muistetaan kaikkia näitä lapsia rukouksissa.

Marras- joulukuussa kiersimme kuutena päivänä tapaamassa lapsia ja heidän huoltajiaan kirkoissamme. Kerroinkin tästä suunnitelmasta viime kirjeessäni. Iloitsin erityisesti kahden päivän aikana olleesta lisäohjelmasta. Hankkeemme entiset opiskelijat Viola ja Moses tulivat mukaamme kotiaan lähellä oleviin tapaamisiin. Viola oli mukana Itierion kirkossa (kuva) ja Moses Othoron kirkossa. He keskustelivat lasten ja huoltajien kanssa erikseen ja yhdessä. He kertoivat omasta elämästään ja siitä mitä he tekevät nyt. Nämä nuoret ovat hyvänä esimerkkinä hankkeemme lapsille ja voivat olla kannustamassa heitä opiskeluissa eteenpäin. Toiveenani on ollut jo pitkään, että pystyisimme tavoittamaan hankkeen entisiä nuoria enemmän ja saamaan heitä mukaan hankkeeseen jollain tavoin. Tavoitteena on tänä vuonna kutsua koolle kaikkia hankkeemme kautta kulkeneita nuoria, heitä on satoja, toivottavasti tavoitamme heistä mahdollisimman monta.

Matongon kirkon tapaamispäivässä oli jälleen hieno seurata orpokodilta poismuuttaneiden lasten kohtaamista. Heitä oli Matongon alueen tapaamispäivässä aika monta niinkuin kuvasta näkyy. Huonetoverit Hesbon ja Peter ovat nyt jo lukion toisella luokalla mutta he muistelivat yhteisiä leikkejä ja puuhia peruskoulun alaluokilta. Olemme kiitollisia siitä, että olemme saaneet olla tukemassa näiden lasten kasvua ja seurata heidän elämäänsä. On palkitsevaa nähdä miten elämä on kuljettanut näitä lapsia. Lämmin kiitos kaikesta tuesta työllemme, niin taloudellisesta tuesta kuin rukoustuesta! Tuki mahdollistaa työmme jatkumisen edelleen.

Toimistossamme on ollut kiirettä, sillä lapset ovat palanneet takaisin kouluun joululoman jälkeen. Koulumaksuja on makseltu useaan kouluun ja erilaisia koulutarvikkeita jaettu. Jotkut opiskelijat miettivät missä koulussa jatkavat koulunkäyntiään peruskoulun tai lukion jälkeen. Muistetaan heitä rukouksissa, että heille kaikille löytyisi oikea sopiva opiskelupaikka.

”Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava”
Hepr. 10:23

Siunausta elämään!

Maikki

Rukous- ja kiitosaiheita:
• Yhteistyökirkkomme Kenian evankelisluterilainen kirkko ja erityisesti uusi valittu arkkipiispa Ochola
• Opiskelupaikkaa miettivät nuoremme
• Muistetaan niitä hankkeen lapsia ja huoltajia, jotka sairastavat
• Sley:n taloudellinen tilanne
• Kiitetään kaikista orpolapsityön tukijoista
• Matongon orpokodin ja kummilapsihankkeen lapset ja työntekijät
• Kiitos terveydestä. Pyydetään varjelusta liikenteeseen

Haluaisitko olla mukana lähetystyössä? Jos haluat tukea Marja Ochiengin työtä, voit laittaa haluamasi summan Sleyn lahjoitustilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC: DABAFIHH. Käytä henkilökohtaista viitenumeroasi, jolloin kannatus näkyy automaattisesti myös kotiseurakuntasi lähetyskannatuksena, tai kirjoita viestikenttään Marja Ochiengin rengas + oma kotiseurakuntasi. Säännöllisestä kuukausilahjoittamisesta saat tietoa täältä https://www.taivaallinenlahja.fi/kuukausilahjoittaminen tai Leea Gröhniltä, leea.grohn@sley.fi, puh. 09 251 39 228

Viitenumero- ja osoiteasioissa sinua palvelee Sinikka Ahvenainen sinikka.ahvenainen@sley.fi tai puh. 050 348 4645. Tukesi tekee mahdolliseksi evankeliumin viemisen niiden pariin, jotka eivät vielä tunne Kristusta. Kiitos tuestasi! Jumala lahjasi siunatkoon. Keräyslupa 2017-2021: RA/2017/100

Tuoreimmat uutiset Mekongin alueen lähetyskentältä

Vierailu Khamu kylässä, Luang Namthassa, Laos (itse takana keskellä Olli Pitkäsen kanssa)

Syksy on mennyt nopeasti ohi täällä Phnom Penhissä ja meidän perhe odottaa nyt joulua. Löysimme täältä joulukuusen, jouluvalot ja ensimmäisenä adventtisunnuntaina valmistimme joulupuuroa sushiriisistä, jota löysimme meidän lähiruokakaupastamme. Lopputulos oli oikein maukasta! Säätä ei oikein voi kuvata tyypilliseksi suomalaiseksi joulusääksi mutta lämpötila on kuitenkin laskenut viime viikkoina sen verran, että aamuisin on ollut noin 20 astetta. Se tuntuu mukavan viileältä, varsinkin kun myös tuulee.

Työni on ollut mielenkiintoista viime kuukausina ja minulle on tullut erityyppisiä työtehtäviä vastaan. Lokakuussa järjestimme kokouksen kaikille meidän Mekongin alueen kirkollis- ja kehitysyhteistyökumppanijärjestöille, johon osallistui noin 35 ihmistä neljästä eri maasta. Kokouksessa koulutettiin meidän kumppaneitamme mm. ilmastomuutoksesta, sen syistä ja seurauksista. Täällä Mekongin alueella ihmisillä on usein melko heikko ymmärrys ilmastonmuutoksesta, vaikka sen seuraukset kuten epätasaiset sateet ovat melko näkyviä. Koulutus oli siksi monille silmiä avaava ja hyödyllinen. Oli ilo huomata, että moni osallistuja lähti koulutuksesta innostuneena muuttamaan omia tapojaan ja kertomaan oppimistaan eteenpäin paikallisten yhteisöjen jäsenille.

Ilmastonmuutos ja ympäristön suojeleminen ovat erittäin tärkeitä ja ajankohtaisia asioita täällä Kambodzhassa. Valitettavasti maan laiton haltuunotto ja laiton puunkaato ovat isoja ongelmia. Olen itse nähnyt suuria alueita Pohjois-Kambodzhassa, joissa metsää on kaadettu jopa luonnonsuojelualueilla. Puidenkaato vaikuttaa ilmastonmuutokseen sillä puut imevät hiilidioksidia ilmasta. Puut myös tukevat pilvien muodostumista, joten niiden kaataminen voi myös vähentää sateita. Tämän lisäksi se voi vaikuttaa ihmisten toimeentuloon ja ruokaturvaan, sillä moni maaseudulla asuva Kambodzhalainen on perinteisesti kerännyt hedelmiä ja pähkinöitä ruuaksi metsistä. Kaupungeissa, kuten Phnom Penhissä, jossa itse asun perheeni kanssa, näkyvämpi ongelma on kertakäyttöisten muovituotteiden huoleton käyttö ja huono jätteenkeräysjärjestelmä.

Jätteitä Phnom Penhissä

Vaikka tilanne on vakava, on Kambodzhassa onneksi järjestöjä, jotka aktiivisesti tekevät työtä suojellakseen ympäristöä ja luonnon varoja. Sainkin käydä marraskuussa tutustumassa yhteen järjestöön, joka työskentelee paikallisten yhteisöjen kanssa Etelä-Kambodzhan mangrove-metsäalueiden suojelemiseksi. Tutkimme parhaillaan, yhteistyömahdollisuuksia tämän järjestön kanssa.

Mangrove-metsäalue etelä Kambodzhassa

Sain myös loka-marraskuussa käydä monitorointimatkalla Pohjois-Laosissa yhdessä Suomen Lähetysseuran alueellisen johtajan, Olli Pitkäsen kanssa. Oli upea päästä pois Phnom Penhin silloisesta kuumuudesta ja saasteista vähäksi aikaa ja työskennellä Laosin viileässä ja puhtaassa ilmassa. Nautin mahdollisuudesta tutustua paikallisiin työntekijöihin ja kumppanimme työhön alueella. Kylävierailuilla meidät otettiin vastaan oikein lämpimästi ja kyläläiset olivat jopa valmistaneet meille juhla-aterian. Söimme paikallista ruokaa palmulehdistä tehdyistä kulhoista ja joimme bambumukeista. Emme huomanneet yhtäkään kertakäyttöistä muovituotetta- mahtavaa!

Kylä Luang Namthan läänissä, Laos

Haluaisin viimeksi toivottaa teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!
”Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

Rowan Clusker

Development Cooperation Manager (Mekong Region)

Felm

Tel +855 76 219 0582 | WhatsApp +358 41 538 7456