maanantai 18. joulukuuta 2017

Jouluinen tervehdys kaikille ystäville ja työni tukijoille!

Terveiset tällä kertaa Tallinnasta, jossa minulla oli ilo osallistua Viron evankelis-luterilaisen kirkon Lähetyskeskuksen 20-vuotisjuhlaan. Syksy on sujahtanut vauhdilla ja monenlaista on ehtinyt tapahtua. Paljon on myös muuttunut. Kuten muistanette runsas vuosi sitten perheemme muuti Pietarista takaisin kotimaahan, ja vuosien tauon jälkeen alkoi taas totuttelu suomalaiseen elämäntapaan ja -rytmiin. Työ on jatkunut entiseen tapaan, nyt vain täältä kotoa käsin. Moni asia hoituu nykyään tietokoneella istuen, mutta mikään ei tietenkään korvaa aitoa kohtaamista ja ihmisten tapaamista kasvokkain. Siksi nykyään iso osa työtäni on matkustaminen molemmille työalueille, Viroon ja Venäjälle.

Seurakuntavierailuilla teitä tavatessamme olemme monesti korostaneet perheen merkitystä ja sitä, kuinka tärkeää on perheen yhteinen näky ja halu tehdä Jumalan valtakunnan työtä yhdessä. Tätä taustaa vasten oli suuri muutos, kun vaimoni Ammi viime kesänä siirtyi takaisin rakastamaansa opettajan työhön. Ratkaisu oli vaikea, eikä Ammille ollut helppoa jättää tehtäviään Lähetysseuran palveluksessa. Päätös tehtiin perheen etua ajatellen ja koimme, että juuri tässä elämäntilanteessa se on oikea. On hienoa, että työalueella ollessani voin olla huoletta, kun tiedän, että Ammi on kotona kasvavien nuortemme tukena. Luotamme Jumalan johdatukseen tässäkin asiassa.

Dikonin remontti valmistunut

Suomen Lähetysseura on tukenut talodellisesti Venäjän työalueella Viipurissa toimivan lasten turvakoti Dikonin toimintaa jo usean vuoden ajan. Dikonin toimitila sijaitsee parin kilometrin päässä Viipurin keskustasta kerrostalon alimman kerroksen huoneistossa. Dikonissa asuu tätä nykyä ympärivuorokautisesti yli 20 lasta.

Tilat ovat olleet ahtaat ja huonokuntoiset ja mm. saniteettitilat ovat olleet isolle asukasmäärälle puutteelliset. Kesällä 2016 Dikonissa ryhdyttiin tuumasta toimeen hyvässä yhteistyössä viranomaisten kanssa ja Suomen Lähetysseuran rahoituksella ryhdyttiin mittaviin remontti- ja laajennustöihin. Kiitos vielä teille kaikille tukijoille, jotka olette olleet mukana kantamassa projektia eteenpäin rukouksin ja taloudellisin lahjoituksin.

Työt on siis vihdoin saatu päätökseen ja jo syyskuussa lapset saivat muuttaa omiin uusiin huoneisiinsa. Muutos on merkittävä. Lapsille on nyt yhteensä 9 makuuhuonetta. Aikaisemmin käytössä oli vain kaksi yhteishuonetta, toinen tytöille ja toinen pojille. Lapset ovat tyytyväisiä ja iloisia uusista tiloista. ”Kaikki saivat muuttaa haluamiinsa huoneisiin”, kertoo Viktoria. Teini-ikäisten huoneissa on paikkoja kahdelle. Nuorempien lasten huoneista löytyy kaksi kerrossänkyä jokaisessa huoneessa.

Avajaisia juhlimassa

Työelämässä arki ja säännölliset rutiinit saattavat usein tuntua tylsiltä, mutta Dikonissa ne luovat turvalliset puitteet turvakodin asukkaille. Aamulla isommat lapset lähtevät kouluun, koulun jälkeen tehdään läksyjä ja sitten on vielä säännölliset harrastukset. Välillä aterioidaan ja saadaan nauttia turvallisten aikuisten seurasta. Säännölliset päivittäiset rutiinit kannattelevat rikkinäisistä taustoista tulevien lasten elämää.

Sitä suuremmalla syyllä voimme nyt yhdessä kaikkien Dikonin tukijoiden ja ystävien kanssa iloita siitä, että lapsilla on nyt enemmän tilaa tehdä ja temmeltää. Ja kun on syytä iloita, on sitä myös hyvä yhdessä juhlia. Joulukuun 17. päivä vietettiin Dikonissa avajaisjuhlia. Lähetysseurasta juhliin osallistui itseni lisäksi ulkomaanosaston ja kirkollisen työn yksikön johtoa sekä SLS:n lähetystyöntekijä Andrey Heikkilä, joka projektipäällikkönä valvoi töiden edistymistä ja jonka ammattitaitoa on pitkälti kiittäminen hyvin sujuneesta urakasta. Oli hienoa, että Lähetysseura oli vahvasti edustettuna juhlissa. Suuri ilonaihe oli myös venäläisten viranomaisten osallistuminen juhlaan. Dikonin työn ja sen jatkumisen kannalta hyvät suhteet ennen kaikkea paikallisiin viranomaisiin ovat hyvin tärkeät. Hyvät ja luottamukselliset viranomaissuhteet edesauttoivat myös laajennustöiden sujumisessa. Viranomaiset arvostavat Dikonin tekemää uraa uurtavaa työtä, ja Dikoni on ollut paljon esillä myös Venäjän mediassa.

Juhlat olivat upeat. Virallisten puheiden lisäksi saimme nauttia lasten valmistamista esityksistä sekä nauttia maittavaa kakkua ja venäläisiä piirakoita. Oli myös mukavaa, että vieraille oli varattu riittävästi aikaa tutustua uusiin tiloihin ja keskustella ja tutustua keskenään.

Misjonikeskus 20 vuotta

Sunnuntaina 10.joulukuuta sain olla mukana Viron kirkon lähetyskeskuksen eli Misjonikeskuksen 20- vuotisjuhlissa. Juhlalounaalle ja kiitosjumalanpalvelukseen oli kutsuttu eri lähetysjärjestöjen ja muiden tukijoiden edustajia. Lähetyskeskuksen johtaja Leevi Reinaru, piispa Tiit Salumäe ja arkkipiispa emeritus Andres Põder kiittivät kaikkia tukijoita, mm. Suomen Lähetysseuraa ja suomalaisia lähetystyöntekijöitä pitkäaikaisesta tuesta.

Viron kirkon Lähetyskeskus on Suomen Lähetysseuran keskeinen yhteistyöorganisaatio. Se perustettiin vuonna 1997, ja se pyrkii vastaamaan suureen haasteeseen, kansalaisten vieraantumiseen kristinuskosta. Keskuksen työn pääalueet ovat julistustyö, koulutus ja Virossa olevien lähetystyöntekijöiden tukeminen. Myös Suomen Lähetysseuran työntekijät Virossa toimivat tiiviissä yhteydessä Lähetyskeskuksen kanssa. Lähetyskeskuksen tehtävänä on myös organisoida kirkon ulkolähetystä. Viime aikoina on pyritty kehittämään mediatyötä radion ja internetin kautta, jonka seurauksena mm. kirkko on saanut enemmän näkyvyyttä. Pieneen työntekijäjoukkoon nähden keskus saa paljon aikaan.

Keskuksen toimitilat ovat Tallinnassa. Lähetyskeskuksen työ etsii koko ajan uusia mahdollisuuksia tavoittaa ihmisiä. Pluslehden julkaisu, mediatyö, kirkkopäivät, lähetysjuhlat, lähetyskuoron toiminta, raamattuopetus, nuorten tapahtumat sekä lähetystyöntekijöiden tukeminen ovat keskeistä toimintaa.

Siunattua joulua

Tänäkin jouluna Jumala tahtoo sanoa sinulle: älä pelkää, sinun tähtesi synnyin maailmaan. Sinun lankeemuksesi ei estä minun rakkauttani. Minä tahdon sinulle hyvää. Minä en tullut tuomaan tuhoa ja tuomiota, vaan toivon ja tulevaisuuden.

Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa ja hyvää uutta vuotta teille kaikille!

Miikka

maanantai 11. joulukuuta 2017

Ilo, rauha ja oikeus

Oikeus olla lapsi

Olen levittänyt kirkon lattialle kasan erilaisia esineitä. Pyydän edessäni istuvaa lapsijoukkoa yhdistämään esineet niihin asioihin, joihin jokaisella lapsella on oikeus. Aikaisemmin aamupäivällä lasten oikeuksia on jo opiskeltu yhdessä seurakunnan evankelista Simin (Jongkolnee Sampachanyanont) kanssa - joten aihe on lapsille tuttu. Osan tavaroista lapset yhdistävät nopeasti niihin liittyviin oikeuksiin, kuten koulukirja = oikeus käydä koulua tai nukke = oikeus leikkiä. Peiliin liittyvä oikeus on jo haastavampi. Vasta sitten kun peili on kiertänyt riittävän monella lapsella, asia alkaa kirkastua…sillä, jokaisen lapsen kohdalla kuva peilissä on erilainen…siis oikeus olla erilainen - itsensä kaltainen. Entäs sitten sammutuspeite tai vappupilli? Niillekin löytyy omat oikeutensa - oikeus turvaan ja oikeus iloon.

Olen Mukdahanissa, Mekong-joen rannalla, 600 kilometrin päässä Bangkokista, lähellä Laosin rajaa. Kirkon tiloihin kokoontuu tiistaista sunnuntaihin 30-40 lasta. Arkipäivisin kirkolle tullaan koulun jälkeen ja viikonloppuisin ovet ovat auki aamusta iltaan. Ohjelmassa on englannin opetusta, musiikkia, liikuntaa ja leikkejä - sekä aivan tavallisessa arkisessa elämässä tarvittavien taitojen opettelua. Turvallinen ympäristö,

luotettavat aikuiset, lämmin ruoka ja kaverit takaavat sen, että tänne halutaan tulla seuraavanakin päivänä.

Seurakunnan evankelista, super-lady Sim, on koonnut toimintaan osallistuvat lapset perheistä, joissa olosuhteet ovat lasta vahingoittavia. Tyypillinen tilanne on se, että ainakin toinen lapsen vanhemmista on vankilassa ja lapsi asuu yhdessä isovanhempien, naapureiden tai vanhempien sisarusten kanssa. Päihteet, rikollisuus ja perheväkivalta ovat tällä alueella iso ongelma. Lisäksi kaupungin sijainti syrjäisellä raja-alueella lisää riskiä ihmiskaupan uhriksi joutumiselle.

Sim toivoo, että toimintaan osallistuvat lapset voisivat kokea kirkon omaksi turvapaikakseen, paikaksi jossa saa olla lapsi. ”Rajoja, rutiineja ja rakkautta nämä lapset kaikkein eniten kaipaavat. Elämänhallintaa, niin että selviää. Toivon, että he saavat täältä sellaisia eväitä elämään, että omien vanhempien rikoksen kierre voisi heidän kohdallaan katketa.”

Kun iltapäivän päätteeksi seuraan lasten touhuja kirkon pihalla, mikään ei vaikuta niin kovin erilaiselta… pienimmät pojat kurvailevat polkupyörillään kanoja väistellen, joku lennättää lennokkia, kuuluu tyttöjen kiljahduksia sulkapallokentältä ja tirskuntaa, jonka vieras ulkomaalainen saa aikaan…

Enemmän kuin mitään toivon, että päivällä puhuttu jää lasten mieleen. Että lasten oikeudet kuuluvat myös heille.

Palaamme Teron kanssa Mukdahaniin parin viikon kuluttua edellisestä. Sim on kutsunut meidät toimittamaan kastetta kaupungin vankilassa. Etukäteen ei tiedetä onko kastettavia yksi vai enemmän. Kastettavia on yksitoista! ”Praise the Lord”, toteaa Sim.

Köyhien evankeliumi

”Musta alkaa tuntua siltä, että evankeliumit on sittenkin kirjoitettu Naanissa”, naurahtaa lua-kansan evankelista Neeng. Meneillään on viikon mittainen Uuden testamentin johdantokurssi Bangkokissa. Raamattu on kaikille kurssille osallistuville ennestään tuttu. Mutta evankeliumin sanoma vaikuttaa avautuvan uudella tavalla.

Opiskelijat ovat hämmästyneitä niistä monista yhtäläisyyksistä, mitä löytävät Jeesuksen ajan Palestiinan ja heidän oman yhteiskuntansa välillä. ”Sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus, köyhien heikko asema, mahdollisuuksien puute - tämähän on juuri se ympäristö, jossa itse elämme.” Raamatun lukeminen köyhyyden näkökulmasta, köyhien evankeliumina, antaa kirkon työntekijöille eväitä lähestyä uskomme ydintä heidän omista lähtökohdistaan käsin. ”Vähemmistökansaan kuuluvina meitä on aina pidetty muita huonompina. Asioistamme ovat aina päättäneet jotkut toiset. Ja vähitellen olemme alistuneet siihen, ettei meillä ole mahdollisuuksia tai omaa ääntä.” Tällaiselle alistetulle kansalle köyhien evankeliumi merkitsee todellista ilosanomaa.

Se, että Jeesuksen puheiden ja opetusten keskiössä huomataan olevan toistuvasti kaikkein vähäisimmät, on monelle vaikuttava löytö. ”Jos haluamme seurata Kristusta, meidän tehtävämme ja kirkon tehtävä on olla olemassa heitä varten.”

Viikon aikana puhumme paljon kirkon työntekijän vastuusta toimia niin kuin opettaa. Mietimme sitä, miten evankeliumin hyvä sanoma voi muuttua todeksi köyhän ja syrjityn ihmisen elämässä. Olemme yhdessä vakuuttuneita siitä, että meidän tekomme toisten puolesta on ainoa tapa julistaa uskottavasti Jumalan rakkaudesta.

Kurssin päätteeksi levitän lattialle kasan erilaisia hymiöitä. Pyydän jokaista valitsemaan sellaisen ilmeen, joka kuvaa tunnetta tämän viikon aikana opitusta ja koetusta. Hymynaamat loppuvat kesken. Myös minulle viikko on ollut suuri ilo.

Pitämäni Uuden Testamentin johdantokurssi kuului osana vuonna 2016 käynnistyneeseen Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon koulutusprojektiin Pohjois-Thaimaassa, Naanin maakunnassa. Projektin tavoitteena on tarjota koulutusta alueella työskenteleville evankelistoille, joilta puuttuu teologinen koulutus tai sitä on hyvin vähän. Kokoaikainen opiskelu luterilaisen kirkon seminaarilla Bangkokissa ei ole mahdollista, koska vastuu perheestä, kylän asukkaista ja seurakunnasta velvoittaa pysymään kotiseudulla. Opetus järjestettiin aluksi Bandenin kylässä, Naanissa mutta kesästä 2017 alkaen siirryimme Bangkokiin niin, että 4 evankelistaa Koillis-Thaimaasta sai mahdollisuuden liittyä koulutukseen mukaan. Vuoden 2017 aikana 12 evankelistaa on osallistunut viiden päivän koulutusjaksolle kerran kuukaudessa.

Tavoitteena on, että keväällä 2018 evankelistat ovat suorittaneet kirkon seurakuntatyön perustutkinnon. Olen vastannut koulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta alusta lähtien.

Adventtisiunaus

Kaikkivaltias ja armollinen Jumala, jonka ainokaisen Pojan me uskomme jo kerran saapuneen ja toivomme uudestaan tulevan, hän pyhittäköön meidät keskellä adventin odotusta valtakuntansa kirkkaudella ja täyttäköön meidät siunauksensa armolla.

Antakoon hän meille tässä elämässä ja sen kilvoituksessa horjumattoman uskon, iloisen toivon ja toimivan rakkauden.

Varjelkoon hän rauhallaan meidän tekomme ja toimemme, kallistakoon hän korvansa meidän rukouksillemme ja johdattakoon meidät kerran onnellisesti odottamaamme iankakkiseen elämään. Siunatkoon meitä Kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

Kiitos, että tuet työtä ilon, rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
Siunattua Vapahtajamme Syntymäjuhlaa!

Katariina ja Tero

tiistai 5. joulukuuta 2017

Matkoja - Marja Ochiengin lähettikirje 4/ 27.11.2017

Viimekirjeessä kertomani matka uudelle työalueelle toteutui syys-lokakuun vaihteessa. Pääsin matkustamaan kauaksi Samburu alueelle yhdessä lähettitoverien ja yhteistyökirkkomme pappien kanssa. Paikalla oli myös kirkon pääsihteeri ja keskihiippakunnan piispa. Matkaa tuonne alueelle Kisumusta on noin 800 kilometriä. Olemme ottaneet tuolta alueelta yhdeksän lasta kummilapsihankkeeseen. Diakonissa Nancy valmistui alkuvuodesta diakonissaksi Matongosta ja hän on aloittanut työt hankkeessamme. Hän on kotoisin tuolta alueelta ja sain vierailla myös hänen kodissaan (kuva vieressä). Hänen miehensä on suurena tukena Nancylle, mikä välttämättä tuossa kulttuurissa ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Edes se, että nainen voisi työskennellä kodin ulkopuolella. Muistetaan heitä rukouksissa erityisesti.

Samburut ovat maasaiheimon tavoin paimentolaisia. Olosuhteet tuolla alueella on hyvin haastavat. Sateita alueella ei ole saatu yli vuoteen ja kaikkialla on kuivaa ja tomuista. Kaikki ruoka on ostettava, sillä omalta kasvimaalta ei saa satoa. Eräs kyläläinen sanoi, että hänellä saattaa olla rahaa taskussa, mutta mitä hän sillä rahalla tekee, ei ole mitään mitä ostaa. Kerran viikossa lähikylässä on toripäivä, jolloin lähimmästä suuremmasta kaupungista tulee muutama myyjä myymään mm. kaalia, riisiä, maissijauhoja, ruokaöljyä, sokeria ja teetä. Lämpötila on yli +30. Mitään vihreää aluskasvillisuutta ei ole ja joet ovat kuivuneet. Nuoret miehet ovat vieneet karjan pois paremmille alueille. Sunnuntain jumalanpalveluksessa tämä näkyikin. Puun alle kokoontuvaan jumalanpalvelukseen osallistui noin 70 lasta, vajaa kaksikymmentä naista ja muutama mies. Muistetaan tätä aluetta rukouksissamme.

Perustyö Länsi-Keniassa on jatkunut ennallaan. Syksyllä otimme uusia lapsia hankkeeseen ja nyt etsin näille uusia kummeja. Tunnetko jonkun tai kuulutko johonkin ryhmään, joka voisi innostua asiasta ja ottaa kummilapsen Keniasta? Matongon orpokodilla perusarki pyörii myös normaalisti. Vuoden aikana kotiin on tullut uusia lapsia. Rukoillaan, että he pääsisivät mahdollisimman nopeasti palaamaan takaisin sukulaisten pariin ja näin orpokoti saisi aina toimia vain väliaikaisena kotina lapsille. Olemme valmistautumassa yhteiseen joulujuhlan viettoon, josta on jo muodostunut perinne. Koko suuri orpotyöntiimi ja orpokodin lapset viettävät joulujuhlaa yhdessä ja siitä sitten monet jäävätkin joululomalle.

Vierailin yllättäen vajaan kahden viikon matkalla Suomessa loka-marraskuun vaihteessa. Kenian vaaleihin liittyvät mielenosoitukset alkoivat syyskuussa ja niitä jatkui etukäteen ilmoitettuina päivinä syys-lokakuun ajan. Kisumussa tämä tarkoitti sitä, että noina päivinä ei voinut liikkua kotipihasta normaaliin tapaan. Mieleeni nousi vuoden 2007 vaalien jälkeiset ajat ja koin tämän ajan raskaana ja oli hyvä päästä pois hetkeksi. Oli hienoa, että nopealla aikataululla järjestyi yksi seurakuntavierailu kouluvierailujen muodossa. Muistetaan Kenian kansaa rukouksissa erityisesti, pyydetään yhtenäisyyttä ja rauhaa.

”Siinä on rakkaus- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntien sovitukseksi.” 1 John 4:10 Tämä on viimeinen ystäväkirjeeni tämän vuoden puolella. Lämmin kiitos kaikesta tuesta työllemme tänäkin vuonna. Työmme on mahdollista täällä vain orpotyön ystävien tuella. Omasta ja Bobin puolesta toivotan kaikille siunausta elämään, hyvää tulevaa adventin aikaa ja siunattua joulun juhlaa!

Terveisin

Maikki

P.O Box 1203-40100, Kisumu, Kenya www.taivaallinenlahja.fi/marja-ochieng marja.ochieng@sley.fi

maanantai 4. joulukuuta 2017

Syksyn kuulumisia Novosibirskistä

Talven pakkaset ovat alkaneet. Viime viikolla pakkasta oli jo -25. Onneksi myös aurinko on alkanut paistaa. Täällä marraskuu ei todellakaan tunnu synkältä ja pitkältä vaan päinvastoin tuntuu, että syksy on takana häikäisevä talvi on alkanut. Me ainakin nautimme kunnon talvesta. Lokakuussa kävimme Suomessa uusimassa viisumit. Samalla reissulla Markus vieraili muutamissa seurakunnissa ja saimme hoidettua lasten lääkäri- ja kouluasioita. Perheen ja suvun kesken saimme myös viettää Marin veljen häitä. Olimme otettuja, kun häitä järjesteltiin niin, että olemme siihen aikaan Suomessa muutenkin. Kiva oli tavata monia sukulaisia pitkästä aikaa.

Ennen paluutamme Novosibirskiin Markus vihittiin papiksi Keltossa 22.10. Siperian rovastikunnan palvelukseen. Vihkimisen suoritti Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi. Avustajina toimi Siperian rovastikunnan rovasti Ville Melanen ja Pietarin rovastikunnan rovasti Ivan Hutter. Suomessa ollessammme sairastuimme kukin vuorollamme entero-rokkoon. Tämän jälkitautina Mari sairastui vielä saman viruksen aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen, joten ensimmäiset viikot taas täällä Novosibirskissa meni Marin osalta vain toipumiseen. Kiitos Jeesus, että olemme nyt kaikki taas terveitä.

Seurakunnan uutisia

Novosibirskin seurakunnassa eletään jännittäviä aikoja. Pitkään on jo puhuttu kirkkoherran vaihdosta. Joulukuussa Inkerin kirkon kirkkohallitus päättää, kuka jatkaa seurakunnan kirkkoherrana. Seurakuntamme diakoni Timur Pamjatnyh:ia on kaavailtu uudeksi kirkkoherraksi. Tulevat muutokset herättävät tietysti monenlaisia tunteita ja ristiriitojakin seurakunnassa. Pyydämmekin siis erityistä rukousta Novosibirskin seurakunnan puolesta. Rakkautta ja rauhaa seurakuntalaisten välille ja yhteistä näkyä seurakunnan rakentamiseen. Jumalan tahto tapahtukoon tässäkin asiassa.

Hyvän mielen -lahjakeräys

Joulu lähestyy.. Moni jo varmaankin miettii kuinka voisi jouluna ilahduttaa työkavereita, ystäviä ja perhettä. Haluaisitko suoda ilon myös pienelle lapselle Siperiassa? Tässä kuvassa on iloisia lapsia Siperiasta. He ovat juuri jokainen saaneet joululahjan. He sairastavat tuberkuloosia ja sen vuoksi he asuvat nyt Novosibirskilaisessa tuberkuloosiparantolassa. Monille lapsista lahja voi olla ainut joululahja. Parantolassa asuu monia lapsia, joilla on vaikea perhetilanne ja lapsen parannuttua seuraava koti lapselle onkin monesti lastenkoti. Inkerin kirkko Novosibirskissa muistaa näitä lapsia syntymäpäivänä ja jouluna. Sairaaloita ja parantoloita on monia ja lahjoja jaetaan useita satoja. Tänäkin jouluna lahjoitamme näille lapsille joululahjoja. Nyt sinulla on myös mahdollisuus auttaa ja osallistua. Ostamalla lahjan annat ilon ja hyvän mielen pienelle lapselle Siperiassa. Lahjoittamasi raha lahjaan menee varmasti perille. Me Markus ja Mari Aitamäki, olemme itse ostamassa, paketoimassa ja toimittamassa lahjoja lapsille yhdessä Novosibirskin seurakunnan työntekijöiden kanssa. Voit lahjoittaa Hyvän mielen -lahja nettisivuston kautta tai tilisiirron kautta. Kiitos lahjastasi.

Vastaanottaja: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys.
Tili: NORDEA: FI83 2070 1800 0283 25, Viite: 71055

Siunattua adventinaikaa
Markus ja Mari.