maanantai 11. joulukuuta 2017

Ilo, rauha ja oikeus

Oikeus olla lapsi

Olen levittänyt kirkon lattialle kasan erilaisia esineitä. Pyydän edessäni istuvaa lapsijoukkoa yhdistämään esineet niihin asioihin, joihin jokaisella lapsella on oikeus. Aikaisemmin aamupäivällä lasten oikeuksia on jo opiskeltu yhdessä seurakunnan evankelista Simin (Jongkolnee Sampachanyanont) kanssa - joten aihe on lapsille tuttu. Osan tavaroista lapset yhdistävät nopeasti niihin liittyviin oikeuksiin, kuten koulukirja = oikeus käydä koulua tai nukke = oikeus leikkiä. Peiliin liittyvä oikeus on jo haastavampi. Vasta sitten kun peili on kiertänyt riittävän monella lapsella, asia alkaa kirkastua…sillä, jokaisen lapsen kohdalla kuva peilissä on erilainen…siis oikeus olla erilainen - itsensä kaltainen. Entäs sitten sammutuspeite tai vappupilli? Niillekin löytyy omat oikeutensa - oikeus turvaan ja oikeus iloon.

Olen Mukdahanissa, Mekong-joen rannalla, 600 kilometrin päässä Bangkokista, lähellä Laosin rajaa. Kirkon tiloihin kokoontuu tiistaista sunnuntaihin 30-40 lasta. Arkipäivisin kirkolle tullaan koulun jälkeen ja viikonloppuisin ovet ovat auki aamusta iltaan. Ohjelmassa on englannin opetusta, musiikkia, liikuntaa ja leikkejä - sekä aivan tavallisessa arkisessa elämässä tarvittavien taitojen opettelua. Turvallinen ympäristö,

luotettavat aikuiset, lämmin ruoka ja kaverit takaavat sen, että tänne halutaan tulla seuraavanakin päivänä.

Seurakunnan evankelista, super-lady Sim, on koonnut toimintaan osallistuvat lapset perheistä, joissa olosuhteet ovat lasta vahingoittavia. Tyypillinen tilanne on se, että ainakin toinen lapsen vanhemmista on vankilassa ja lapsi asuu yhdessä isovanhempien, naapureiden tai vanhempien sisarusten kanssa. Päihteet, rikollisuus ja perheväkivalta ovat tällä alueella iso ongelma. Lisäksi kaupungin sijainti syrjäisellä raja-alueella lisää riskiä ihmiskaupan uhriksi joutumiselle.

Sim toivoo, että toimintaan osallistuvat lapset voisivat kokea kirkon omaksi turvapaikakseen, paikaksi jossa saa olla lapsi. ”Rajoja, rutiineja ja rakkautta nämä lapset kaikkein eniten kaipaavat. Elämänhallintaa, niin että selviää. Toivon, että he saavat täältä sellaisia eväitä elämään, että omien vanhempien rikoksen kierre voisi heidän kohdallaan katketa.”

Kun iltapäivän päätteeksi seuraan lasten touhuja kirkon pihalla, mikään ei vaikuta niin kovin erilaiselta… pienimmät pojat kurvailevat polkupyörillään kanoja väistellen, joku lennättää lennokkia, kuuluu tyttöjen kiljahduksia sulkapallokentältä ja tirskuntaa, jonka vieras ulkomaalainen saa aikaan…

Enemmän kuin mitään toivon, että päivällä puhuttu jää lasten mieleen. Että lasten oikeudet kuuluvat myös heille.

Palaamme Teron kanssa Mukdahaniin parin viikon kuluttua edellisestä. Sim on kutsunut meidät toimittamaan kastetta kaupungin vankilassa. Etukäteen ei tiedetä onko kastettavia yksi vai enemmän. Kastettavia on yksitoista! ”Praise the Lord”, toteaa Sim.

Köyhien evankeliumi

”Musta alkaa tuntua siltä, että evankeliumit on sittenkin kirjoitettu Naanissa”, naurahtaa lua-kansan evankelista Neeng. Meneillään on viikon mittainen Uuden testamentin johdantokurssi Bangkokissa. Raamattu on kaikille kurssille osallistuville ennestään tuttu. Mutta evankeliumin sanoma vaikuttaa avautuvan uudella tavalla.

Opiskelijat ovat hämmästyneitä niistä monista yhtäläisyyksistä, mitä löytävät Jeesuksen ajan Palestiinan ja heidän oman yhteiskuntansa välillä. ”Sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus, köyhien heikko asema, mahdollisuuksien puute - tämähän on juuri se ympäristö, jossa itse elämme.” Raamatun lukeminen köyhyyden näkökulmasta, köyhien evankeliumina, antaa kirkon työntekijöille eväitä lähestyä uskomme ydintä heidän omista lähtökohdistaan käsin. ”Vähemmistökansaan kuuluvina meitä on aina pidetty muita huonompina. Asioistamme ovat aina päättäneet jotkut toiset. Ja vähitellen olemme alistuneet siihen, ettei meillä ole mahdollisuuksia tai omaa ääntä.” Tällaiselle alistetulle kansalle köyhien evankeliumi merkitsee todellista ilosanomaa.

Se, että Jeesuksen puheiden ja opetusten keskiössä huomataan olevan toistuvasti kaikkein vähäisimmät, on monelle vaikuttava löytö. ”Jos haluamme seurata Kristusta, meidän tehtävämme ja kirkon tehtävä on olla olemassa heitä varten.”

Viikon aikana puhumme paljon kirkon työntekijän vastuusta toimia niin kuin opettaa. Mietimme sitä, miten evankeliumin hyvä sanoma voi muuttua todeksi köyhän ja syrjityn ihmisen elämässä. Olemme yhdessä vakuuttuneita siitä, että meidän tekomme toisten puolesta on ainoa tapa julistaa uskottavasti Jumalan rakkaudesta.

Kurssin päätteeksi levitän lattialle kasan erilaisia hymiöitä. Pyydän jokaista valitsemaan sellaisen ilmeen, joka kuvaa tunnetta tämän viikon aikana opitusta ja koetusta. Hymynaamat loppuvat kesken. Myös minulle viikko on ollut suuri ilo.

Pitämäni Uuden Testamentin johdantokurssi kuului osana vuonna 2016 käynnistyneeseen Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon koulutusprojektiin Pohjois-Thaimaassa, Naanin maakunnassa. Projektin tavoitteena on tarjota koulutusta alueella työskenteleville evankelistoille, joilta puuttuu teologinen koulutus tai sitä on hyvin vähän. Kokoaikainen opiskelu luterilaisen kirkon seminaarilla Bangkokissa ei ole mahdollista, koska vastuu perheestä, kylän asukkaista ja seurakunnasta velvoittaa pysymään kotiseudulla. Opetus järjestettiin aluksi Bandenin kylässä, Naanissa mutta kesästä 2017 alkaen siirryimme Bangkokiin niin, että 4 evankelistaa Koillis-Thaimaasta sai mahdollisuuden liittyä koulutukseen mukaan. Vuoden 2017 aikana 12 evankelistaa on osallistunut viiden päivän koulutusjaksolle kerran kuukaudessa.

Tavoitteena on, että keväällä 2018 evankelistat ovat suorittaneet kirkon seurakuntatyön perustutkinnon. Olen vastannut koulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta alusta lähtien.

Adventtisiunaus

Kaikkivaltias ja armollinen Jumala, jonka ainokaisen Pojan me uskomme jo kerran saapuneen ja toivomme uudestaan tulevan, hän pyhittäköön meidät keskellä adventin odotusta valtakuntansa kirkkaudella ja täyttäköön meidät siunauksensa armolla.

Antakoon hän meille tässä elämässä ja sen kilvoituksessa horjumattoman uskon, iloisen toivon ja toimivan rakkauden.

Varjelkoon hän rauhallaan meidän tekomme ja toimemme, kallistakoon hän korvansa meidän rukouksillemme ja johdattakoon meidät kerran onnellisesti odottamaamme iankakkiseen elämään. Siunatkoon meitä Kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

Kiitos, että tuet työtä ilon, rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
Siunattua Vapahtajamme Syntymäjuhlaa!

Katariina ja Tero

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti