Tunteiden kirjoa

Neljäs työkauteni on lopuillaan ja olen valmistautumassa kotimaankaudelle. Tässä seurakuntia joissa tulen vierailemaan: Tampereen eteläinen, Iisalmi, Pietarsaari, Saarijärvi, Äänekoski, Sastamala, Riihimäki, Helsingin Paavali, Forssa, Turun Katariina, Korpilahti, Kankaanpää, Mynämäki, Orimattila, Janakkala ja Lohja. Olisi mukava nähdä teitä työmme tukijoita näissä tilaisuuksissa. Evankeliumijuhlilla olen läsnä ja siellä järjestetään myös työn tukijoiden tapaaminen lauantaina Meilahden kirkossa klo 16.30. Lämpimästi tervetuloa! Kotimaankauteni aikana kummipostit ovat tauolla, toivon teille kärsivällisyyttä asian suhteen.

Pitkään mietin ja rukoilin miettiessäni uuden työkauden anomista. Sley:n hallitus on myöntänyt uuden kaksivuotisen työkauden minulle ja suunnitelmissa on palata takaisin Keniaan elokuussa. Olen nyt ollut Keniassa pian kymmenen vuotta ja tehnyt tätä samaa työtä näiden vuosien ajan. Koti-ikävä on joskus todella kova, erityisesti silloin kun tiedän että perheessäni vietetään jotain juhlaa. Ikävä on myös koko perheen sunnuntai lounaita, jonka äitini valmistaa. Työstä ja hankkeen lapsista on kuitenkin tullut myös erityisen rakkaat. Mutta tästä syystä jotkut asiat työssämme on erityisen raskaita käsitellä. Jokaisessa työssä on haasteita ja asioita joihin ei voi itse vaikuttaa, vaikka niin haluaisikin ja luulisi tietävänsä, miten joitain asioita pitäisi hoitaa. On myös raskasta seurata lasten sairasteluja. Alkuvuoden eräs hankkeemme nuori oli sairaalassa vaikean sairauden uuvuttamana ja elämänhalunsa kadottaneena monta viikkoa. Tuo poika toimi kerran minun matkaoppaanani ja tulkkinani eräässä kylässä reilu viisi vuotta sitten. Olin menossa ottamaan valokuvaa eräästä talosta, jonka olimme rakentaneet hankkeemme perheelle. Kuljimme läpi peltojen noin kymmenen minuutin matkan kirkolta, johon jätin auton. Perheen pojat puhuivat vain luokieltä ja tämä nuori tulkkasi minulle swahiliksi keskustelumme. Hyvin sujui tuo vierailu hänen avullaan. Kävin häntä nyt päivittäin tapaamassa, sillä sairaala sijaitsi ihan lähellä kotiamme. Nyt hänet on siirretty toiseen sairaalaan. Muistetaan tätä nuorta rukouksissamme erityisesti. Pyydetään myös hänen veljelleen ja tiimimme työntekijälle voimia olla tämän nuoren tukena.

Suru-uutinen pysäytti tiimimme ja hankkeemme opiskelijat maaliskuun alussa. Eräs hankkeemme opiskelija kuoli vaikean sairauden uuvuttamana. Tämä nuori kastettiin ja konfirmoitiin pari vuotta sitten. Sain vierailla sairaalassa yhdessä toimistomme työntekijän kanssa tapaamassa tätä nuorta vain joitain tunteja ennen hänen kuolemaansa. Yhdessä hiljennyimme rukoukseen ja jätimme kaikki asiat Jumalan käsiin. Uskossa Jeesukseen meillä on jälleennäkemisen toivo.

Orpokodille ei vielä ole otettu uusia lapsia asumaan. Yksi lapsi käy orpokodin ulkopuolella peruskoulua. Muut lapset osallistuvat orpokodin oman opettajan esikouluun. Ikäjakauma tuossa koulussa on laaja, nuorimmat ovat vain parin vuoden ikäisiä ja vanhimmat sitten jo viisi-kuusi vuotiaita. Siinä onkin opettajalla haastetta tehdä koulunkäynti mielenkiintoiseksi kaikille lapsille.

Maaliskuussa saimme järjestää hankkeemme Kisumun alueen opiskelijoille nuortenpäivän. Tätä päivää oli mukava valmistella yhdessä kahden Karkun kansainvälisyyslinjalaisen ja toimistomme työntekijän Mollyn kanssa. Nelisenkymmentä nuorta saapui tuohon päivään. Ohjelmassa oli Raamattuopetusta, pelejä, askartelua ja yhteinen ruokailu. Päivästä jäi erityisen hyvä mieli, oli mukava viettää aikaa yhdessä opiskelijoiden kanssa. Hyvillä mielin olen myös lähdössä kotimaankaudelle, vaikka tiedän että ikävä tulee työkavereita ja hankkeemme lapsia ja nuoria. Meillä on hieno tiimi tekemässä työtä täällä. Nykytekniikan avulla viestit kuitenkin kulkevat nopeasti puolin ja toisin, niin työntekijöiden kuin hankkeen nuorten kanssa. Lämmin kiitos kaikesta tuesta työllemme. Siunausta elämään!

”Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme” Kol. 3:17

Terveisin,

Maikki

P.O Box 1203-40100, Kisumu, Kenya
Lisätietoa ja lahjoituket: https://www.taivaallinenlahja.fi/marja-ochieng

Valoa kohti

“Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.”

(Ap.t. 17:28)

Puhuin ystäväni kanssa puhelimessa. ”Ruokaa ei ole, lapsen maito on niin kallista, talo on kylmä, lämmitys maksaa liikaa, lapsella ei ole vaippoja jne. Kuuntelin pitkää selostusta siitä kaikesta mistä on puutetta. Onko jotain mistään kiittää, kysyin lopulta. Hän alkoi muistella menneitä;Jumalan avulla saimme tämän oman kodin, Jumala on antanut minulle terveet lapset. Jumalan avulla minulla on seurakunta ja ihmisiä, jotka auttavat. Ilman Jumalaa minulla ei olisi mitään, sanoi hän lopulta.Yhdessä kiitimme

Jumalaa ja lupasimme muistaa toinen toisiamme rukouksin.Tälle perheelle syntyi 2. helmikuuta toinen tytär. Meidät pyydettiin tämän pienen Milana-vauvan kummiksi. Ristiäiset on suunniteltu toukokuulle, jolloin sää alkaa olla jo lämmin. Markus toimittaa tuolloin ensimmäisen kasteensa Siperiassa.

Seurakunnan toimintaa

Mari kokoontui yhdessä naisten kanssa naisteniltaan. Ilta oli onnistunut. Saimme jokainen pysähtyä oman elämämme äärelle. Askartelimme jokainen oman taulun vastaten samalla kysymyksiin: ”Millainen minä olen? Mistä minä pidän? Mitä lahjoja minulla on?

Kuinka Jumala on minua rohkaissut?" Tämän taulun tietysti esittelimme toinen toisillemme ja samalla tutustuimme toisiimme paremmin.Kuun alussa kokoonnuimme myös pyhäkouluopettajan kanssa ja suunnittelimme tulevaa kevättä. Olemme erityisen kiitollisia kolmesta aktiivisesta pyhäkouluopettajasta. Rukoilemme, että löytäisimme uusia lapsia pyhäkouluun.Markus on käynyt Slavan kanssa lasten sairaalassa, vieraillut mummojen luona,saarnannut kirkossa niin Novosibirskissa kuin Omskissakin. Vierailu Orlofkan kylän kerhossa on aina palkitsevaa, kun 15 lasta tai nuorta odottaa Markusta innokkaasti. Iloksemme saimme myös kuulla, että Omskin seurakunnassa on aloitettu pitämään naisten- ja miesteniltoja.

Novosibirskin seurakunnan lauantaikokoontumiset ovat olleet nyt tauolla. Haluamme nyt yhdessä aktiiviseurakuntalaisten kanssa kokoontua ja suunnitella kokoontumisten runkoa ja teemoja niin, että seurakuntalaiset voisivat koko ajan enemmän ja enemmän itse kantaa vastuuta kokoontumisista.

Perheen kuulumisia

Sairastimme joulun ja uudenvuoden tienoilla. Tervehdyimme ja saimme viettää onnistuneen loman Altain-vuoristossa noin 500km päässä Novosibirskista. Kun palasimme arkeen, taas joku lapsista sairastui. Ja nyt viimeiset kaksi viikkoa sairastimme influenssaa niin, että tauti kiersi meillä kaikilla. Nyt vihdoin viimein kaikki ovat taas terveinä ja jokainen omissa askareissaan.

Iloksemme saimme tänne Novosibirskiin uuden suomalaisen lähetin. Saara Karttunen tuli tänne nyt täksi vuodeksi kieltä opiskelemaan, tutustumaan seurakuntaan ja laajemminkin tutustumaan Siperiassa tehtävään työhön. Saara on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja diakonissa, joten hänen työnsä tulee olemaan diakoniatyön parissa. Rukoilemme johdatusta myös hänelle ja hänen työlleen.Toivomme kevätiloa jokaiselle. Valo voittaa pimeyden, kevättä ja kesää kohti mennään. Kristus on meidän valomme niin Siperiassa kuin Suomessakin.