Viimekirjeessä kertomani matka uudelle työalueelle toteutui syys-lokakuun vaihteessa. Pääsin matkustamaan kauaksi Samburu alueelle yhdessä lähettitoverien ja yhteistyökirkkomme pappien kanssa. Paikalla oli myös kirkon pääsihteeri ja keskihiippakunnan piispa. Matkaa tuonne alueelle Kisumusta on noin 800 kilometriä. Olemme ottaneet tuolta alueelta yhdeksän lasta kummilapsihankkeeseen. Diakonissa Nancy valmistui alkuvuodesta diakonissaksi Matongosta ja hän on aloittanut työt hankkeessamme. Hän on kotoisin tuolta alueelta ja sain vierailla myös hänen kodissaan (kuva vieressä). Hänen miehensä on suurena tukena Nancylle, mikä välttämättä tuossa kulttuurissa ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Edes se, että nainen voisi työskennellä kodin ulkopuolella. Muistetaan heitä rukouksissa erityisesti.
Samburut ovat maasaiheimon tavoin paimentolaisia. Olosuhteet tuolla alueella on hyvin haastavat. Sateita alueella ei ole saatu yli vuoteen ja kaikkialla on kuivaa ja tomuista. Kaikki ruoka on ostettava, sillä omalta kasvimaalta ei saa satoa. Eräs kyläläinen sanoi, että hänellä saattaa olla rahaa taskussa, mutta mitä hän sillä rahalla tekee, ei ole mitään mitä ostaa. Kerran viikossa lähikylässä on toripäivä, jolloin lähimmästä suuremmasta kaupungista tulee muutama myyjä myymään mm. kaalia, riisiä, maissijauhoja, ruokaöljyä, sokeria ja teetä. Lämpötila on yli +30. Mitään vihreää aluskasvillisuutta ei ole ja joet ovat kuivuneet. Nuoret miehet ovat vieneet karjan pois paremmille alueille. Sunnuntain jumalanpalveluksessa tämä näkyikin. Puun alle kokoontuvaan jumalanpalvelukseen osallistui noin 70 lasta, vajaa kaksikymmentä naista ja muutama mies. Muistetaan tätä aluetta rukouksissamme.
Perustyö Länsi-Keniassa on jatkunut ennallaan. Syksyllä otimme uusia lapsia hankkeeseen ja nyt etsin näille uusia kummeja. Tunnetko jonkun tai kuulutko johonkin ryhmään, joka voisi innostua asiasta ja ottaa kummilapsen Keniasta? Matongon orpokodilla perusarki pyörii myös normaalisti. Vuoden aikana kotiin on tullut uusia lapsia. Rukoillaan, että he pääsisivät mahdollisimman nopeasti palaamaan takaisin sukulaisten pariin ja näin orpokoti saisi aina toimia vain väliaikaisena kotina lapsille. Olemme valmistautumassa yhteiseen joulujuhlan viettoon, josta on jo muodostunut perinne. Koko suuri orpotyöntiimi ja orpokodin lapset viettävät joulujuhlaa yhdessä ja siitä sitten monet jäävätkin joululomalle.
Vierailin yllättäen vajaan kahden viikon matkalla Suomessa loka-marraskuun vaihteessa. Kenian vaaleihin liittyvät mielenosoitukset alkoivat syyskuussa ja niitä jatkui etukäteen ilmoitettuina päivinä syys-lokakuun ajan. Kisumussa tämä tarkoitti sitä, että noina päivinä ei voinut liikkua kotipihasta normaaliin tapaan. Mieleeni nousi vuoden 2007 vaalien jälkeiset ajat ja koin tämän ajan raskaana ja oli hyvä päästä pois hetkeksi. Oli hienoa, että nopealla aikataululla järjestyi yksi seurakuntavierailu kouluvierailujen muodossa. Muistetaan Kenian kansaa rukouksissa erityisesti, pyydetään yhtenäisyyttä ja rauhaa.
”Siinä on rakkaus- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntien sovitukseksi.” 1 John 4:10
Tämä on viimeinen ystäväkirjeeni tämän vuoden puolella. Lämmin kiitos kaikesta tuesta työllemme tänäkin vuonna. Työmme on mahdollista täällä vain orpotyön ystävien tuella. Omasta ja Bobin puolesta toivotan kaikille siunausta elämään, hyvää tulevaa adventin aikaa ja siunattua joulun juhlaa!
Terveisin
Maikki
P.O Box 1203-40100, Kisumu, Kenya www.taivaallinenlahja.fi/marja-ochieng marja.ochieng@sley.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti