Tapani Haapalan ja Ari Muttosen kirje Kambodzhasta maaliskuussa 2017

Hyvät tukijoukkomme Lohjalla

Työntekijäpäivät Thaimaassa olivat virkistävät ja hyödylliset ja lisäsivät keskinäistä yhteistyötämme. Kehitysyhteistyö voi antaa vinkkejä kirkkojen diakoniatyölle ja päinvastoin. Porukalla opimme lisää Lähetysseuran uudesta strategiasta - erityisesti neljästä toivon teemasta ja miten ne liittyvät työhömme: 1) Todistamme Jumalan rajoja ylittävästä rakkaudesta. 2) Puolustamme syrjittyjen ihmisoikeuksia ja -arvoa. 3) Teemme maailmaa oikeudenmukaisemmaksi. 4) Rakennamme rauhan ja sovinnon edellytyksiä. Nämä teemat innostavat meitä työhön rakentamaan Jumalan valtakuntaa. Se näkyy ilona, rauhana ja oikeudenmukaisuutena monen avunsaajan elämässä tänäänkin. Saimme myös yhdessä hakea voimaa ehtoollispöydästä.

Ari:

Alkuvuoden olen tehnyt töitä pääasiassa Myanmarissa. Kumppanimme EBO eli Euro Burma Office on rauhanjärjestö, joka on tehnyt merkittävää työtä jo 20 vuotta Myanmarin rauhanprosessissa. Olin vetämässa henkilöstön strategiapäiviltä. Mukana Lähetysseurasta olivat myös Rauhan ja Sovinnon yksiköstä Kristiina Rintakoski, Timo Stewart ja Johannes Vierula. Järjestön perustaja ja johtaja ”ruhtinas Harn” on Burman ensimmäisen presidentin poika ja ollut maanpaossa kymmeniä vuosia Kanadassa. Toisten pakolaisten kanssa toimintaa on johdettu ensin Brysselistä, sitten Thaimaasta ja nyt, kun ajat ovat muuttuneet, heillä on virallinen toimisto Myanmarissa Yangonissa. Rauha on vielä hauras ja työ jatkuu. Porukalla kerrattiin virallisen EBO:n 20-vuotista historiaa, jonka jälkeen katse siirrettiin tuleviin vuosiin ja siihen, miten he voivat tässä tilanteessa parhaiten jatkaa rauhantyötä ja demokratiakehitystä sekä edelleen vahvistua järjestönä.

Rauhantyötä tekevät monella tavoin myös kumppanikirkkomme Myanmarissa. Ilosanomastamme kertomisen lisäksi he auttavat maan sisäisiä pakolaisia, jotka ovat joutuneet pakenemaan tänäkin vuonna lukuisista keskenään taistelevien armeijoiden tuhoamista kylistään ja kodeistaan lähinnä maan läntisissä maakunnissa.

Maassa on neljä luterilaista kirkkoa. Pidimme Katariina Kiilusen ja Tero Massan kanssa heille seminaarin, jonka tarkoitus on vahvistaa heidän yhteistoimintaansa. Joskus rauhantyö on aloitettava omasta piiristä ja paiskattava kättä erilaisuudesta huolimatta ja yhdistettävä voimat, jotta Jumalan valtakunta toteutuisi maan päällä.

Kambodzhassa olen myös saanut tehdä alkuvuoden töitä kirkkokumppanimme kanssa tukemalla seitsemän pastorin kehittymistä johtajina. Kirkko on asteittain itsenäistymässä Singaporen äitikirkosta.

Tutustuimme Katariinan ja Teron sekä Jarmo Karjalaisen kanssa kirkon uusimpaan toimintayksikköön - Living Grace Hostel - jossa maalta tulevat yliopisto-opiskelijat voivat majoittua Phnom Penhissä ja vapaa-aikanaan tehdä lähetystyötä kaupungin kaduilla.

Tapani:

lukuisia neuvotteluja eri kump-paneiden ja mahdollisten uusien kumppaneitten kanssa. Tällä kertaan ohjelma oli todella vaativa niin järjestäjille kuin vierailijallekin. Loppujen lopuksi ahkera matkustelu ja lukuisat kokoukset olivat tekemisen arvoisia ja aika tuli käytetyksi hyvin ja hyödyllisesti.

Paikallisen tavan mukaan vierailua ei ole päätetty, ellei kaikista saada otettua ryhmäkuvaa. Tähän tapaan olemme jo tottuneet ja otamme itsekin tarvittavat ryhmäkuvat lähes jokaisesta vierailusta.

Jälkikäteen niitä katsomalla voimme muistella, keitä ja milloin olemme tavanneet. Nyt niistä näkyy paljon hyvää energiaa ja yhteistyön helppoutta. Kumppaneista kuvissa ovat niin ICC:n, Komar Pikarin, sosiaaliministeriön kuin M´lup Russey:nkin väkeä.

Vaikka monet kehitysyhteistyön kysymykset ovatkin vaikeita ja raskaita, näiden kumppaneiden kanssa työtä on ilo tehdä ja vaivannäön hyviä tuloksia on helppo nähdä.

Koordinaatio ja hankkeiden seuranta vie lähes kaiken koordinaattorin ajasta. Onneksi sitä jäi vähän myös ruokaturvakysymyksiin.

Yläkuvat ovat Mondulkiristä ICC:n hankkeesta. Järjestö on käyttänyt hyvin Lähetysseuran saamansa sieniviljelykoulutuksen. Ly Sitha viljelee nyt osterivinokassieniä menestyksellä tilallaan. Oikealla hankkeen ruokaturvaneuvoja Borat opastaa vielä emosienirihmaston kasvattamisessa.

Yhteistyö paikallisen maatalousyliopiston kanssa on sujunut hyvin ja tuottanut tulosta. Uusia perunalajikkeita olemme lisänneet yhdessä ja professori Hong (kuvassa vasemmalla) on kasvattanut samoja lajikkeita maan pohjoisosassa menestyksellä. Nyt näyttää, että perunasta voi vielä tulla lisäelinkeino trooppisillekin alueille.