Työ jatkuu

Kylätyö Karasjovassa tarvitsee nyt erityistä tukea ja rukousta. Perhe, jossa jumalanpalveluksia on pidetty, on nyt muuttanut pois kylästä. Perheellä on monenlaisia vaikeuksia eikä taloa saatu enää talven tullen lämpimäksi. Perheen äiti sai onneksi työtä läheisestä kaupungista ja näin he pystyvät vuokraamaan pienen yksiön lähellä olevasta Cherepanovan kaupungista. Se sijaitsee noin puolen tunnin päästä kylästä, joten äiti ja lapset ovat päässeet meidän kyydissä Karasjovaan jumalanpalvelukseen. Seurakunnan kokoontumisia on jatkettu nyt toisen perheen kotona. Tilat ovat kuitenkin pienet ja perheellä on kolme pientä lasta. Kaikella on kuitenkin tarkoituksena. Tämänkin muutoksen kautta ihmiset ovat tulleet yhteen ja useampi riita on tullut sovittua. Uskomme siis kylätyön jatkon ja nämä ihmiset Jumalan hoitaviin käsiin. Joulun valmisteluja

Viime vuonna järjestimme seurakunnassa ensimmäisen kerran joulumyyjäiset. Tänä vuonna iloitsimme suuresti, kun eräs seurakuntalainen tuli luoksemme jo syyskuussa ja halusi, että tänäkin vuonna järjestämme myyjäiset. Hän lupasikin ottaa vastuuta tapahtuman järjestelyistä. Yhdessä hänen ja monien muiden seurakuntalaisten kanssa olemme siis valmistelleet myyjäisiä ja miettineet kivaa ohjelmaa lapsille. Myös kirpputoripöydälle on löytynyt myytäviä tuotteita. Joulumyyjäisillä keräämme rahaa seurakunnalle, mutta toivomme myös, että joulumyyjäisiin voisi tulla uusia ihmisiä tutustumaan seurakuntaan. Myyjäisissä kutsumme myös ihmisiä joulukirkkoon. Nukketeatteriesitystä olemme myös valmistelleet yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Esityksen ensi-ilta on joulumyyjäisissä. Nukketeatteriesitystä esitetään vielä lasten tuberkuloosi sairaalassa, parantolassa mahdollisesti myös Karasjovan kylän koululla. Näissä esityksissä emme ole enää mukana vaan olemme jo Suomessa. Toivomme, että tämä projekti antaa varmuutta seurakuntalaisille toimia myös ilman lähetystyöntekijöitä.

Tällaiset yhteiset projektit ovat olleet parasta tässä työssä. Jokainen on saanut laittaa lahjansa käyttöön. Moni on löytänyt omat lahjansa ja ymmärtänyt minäkin voin ja saan palvella. Toivottavasti jatkossakin yhteiset projektit seurakunnassa jatkuvat niin, että yhteinen näky viedä sanomaa Jeesuksesta voittaisi esteet.

Lähtö lähenee

Lähdön hetkiä on jo eletty parisen kuukautta ja nyt tuntuu, että nämä kaksi kuukautta ovat menneet ihan liian nopeaan. Vielä ennen joulua pitäisi sanoa heipat kaikille ystävillemme ja seurakunnalle täällä Novosibirskissa. Mari ja lapset lentävät Suomeen ja Markus tulee muuttokuorman kanssa autolla perässä. Onneksi työtoverimme Aatto Lamminpää on Markuksen apuna pitkällä yli 4000km kotimatkalla.

Olemme siis muuttamassa Lahteen. Lapset aloittavat koulun tammikuun alusta. Markus jatkaa keväällä niin, että ainakin tammihelmikuun aikana Markus on vielä osittain Siperiassa ja osittain Suomessa.Olemme suuren muutoksen keskellä. Ilmassa on haikeutta ja innostusta. Jokainen käsittelee muuttoa omalla tavallaan. Toinen pakkaa innoissaan, toinen enemmän miettii ja pohdiskelee. Kaikilla kuitenkin kysymys on sama: ”Millaistakohan se elämä Suomessa on?”

Emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta saamme luottaa hyvän Jumalan johdatukseen. Hän valmistaa tiemme eteenpäin. Adventin aikana saamme pysähtyä seimen äärelle. Toivottavasti meillä kaikilla on tilaa sydämessä Jeesukselle. Hän haluaa asua sydämessäsi ja olla mukana elämäsi kaikissa vaiheissa. Kiitos ystävät kaikista rukouksista ja tuesta mitä olette vuosien aikana meille antaneet. Ilman teitä työmme ei olisi ollut mahdollista. Jatkamme vielä kirjeiden kirjoittamista ja keväällä toivottavasti tapaamme seurakunnissa.

Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

Mari ja Markus