Lähetyskuulumisia kotoa ja maailmalta: Uralin ylityksiä

Kuluneen joulu- ja tammikuun aikana on tapahtunut niin paljon, että tuntuu, että mieli ei tahdo pysyä perässä. Joulukuun puoleenväliin asti olimme vielä täysillä mukana Novosibirskin seurakunnan toiminnassa ja ennen joulua rutistimme vielä muuton Suomeen. Mari ja lapset lensivät lentokoneella Suomeen. Itse ajoin Aatto Lamminpään

kanssa muuttokuorman Suomeen. 4500 km matkaan kului aika tarkkaan neljä vuorokautta. Joulun saimmekin viettää seitsemän vuoden tauon jälkeen Suomessa. Oli hyvä viettää joulu lähimpien sukulaisten kanssa pitkästä aikaa.

Heti uudenvuoden jälkeen lapsilla alkoi koulu Lahdessa. Pientä jännitystä oli tietenkin ilmassa, että miten sopeutuminen kouluun mahtaa lapsilla sujua, mutta täytyy sanoa, että Suomessa opettajat ovat erittäin ammattitaitoisia ja he ovat hyvin taitavasti ja osaavasti osanneet ottaa lapsemme kesken lukuvuoden luokalleen. Tuntuu, että kaikki ovat saaneet kavereita, eikä mitään suuria vaikeuksia ole ollut.

Uralista itään

Olemme nyt siis asettumassa Suomeen toistaiseksi. Kevään aikana tulemme vierailemaan nimikkoseurakunnissamme. Näistä vierailuista informoimme myöhemmin. Itse olen vielä tammi-helmikuun aikana tekemässä pari reissua Siperiaan. Joten työ Venäjällä vielä jatkuu. Viikko sitten ajoimme ystäväni Markun kanssa takaisin saman 4500 km matkan palauttaaksemme auton ja peräkärryn Siperiaan. Viikon aikana olen tavannut täällä ystäviä, seurakuntalaisia ja seurakunnan työntekijöitä. Olen saanut nauttia talvesta, auringosta, lumesta ja pakkasesta. Siperian talven lisäksi olen iloinnut, että työ jatkuu seurakunnassa. Kirkkoherramme Timur on ajannut seurakuntamme katekeetan

Aleksein kanssa säännöllisesti Karasjovan kylään. Tämä työmuoto sai alkuunsa n. puolitoista vuotta sitten. Aloimme käymään kylässä, koska yksi perhe seurakunnastamme joutui muuttamaan kaupungista tuohon kylään.

Koska matkaa kaupunkiin oli lähes 130 km ei tällä perheellä ollut enää mahdollisuutta osallistua seurakunnan jumalanpalveluksiin. Silloin päätimme, että ajamme itse heidän luokseen pari kertaa kuukaudessa. Aluksi kokoonnuimme ja vedimme perheen kotona raamattupiiriä. Hiljalleen työ laajeni, löytyi toinen perhe. Aloitimme sitten raamattupiirin lisäksi pitämään jumalanpalveluksia. Samalla lapsille järjestettiin pyhäkoulu. Nyt Timur kertoi, että kylässä kokoontuu jo 20 ihmistä. Neljä perhettä aikuisineen ja lapsineen. Kokoontumiset tapahtuu edelleen ihmisten kotona, mutta tilat käyvät ahtaaksi. Jos työ vielä laajenee, tilakysymys täytyy ratkaista. Yksi haave on rakentaa pieni rukoushuone/seurakuntakoti kylään. Kaikki on tietysti Jumalan käsissä. Jumalan on erikoisella tavalla siunannut tätä työmuotoa.

Kevään suunnitelmat

Sain tällä reissulla vielä osallistua jumalanpalvelukseen, sain toimia kanttorina kitaraa

soittamalla, osallistua konfirmaatioon ja saarnata. Nyt vuoden ensimmäinen reissu on kohta takana. Helmikuun alussa palaan uudelleen pariksi viikoksi. Meidän työ jatkuu ainakin kevään ajan, ja tulet edelleen saamaan rukouskirjettämme. Siitä eteenpäin, emme vielä tiedä kuinka työ Siperiassa meidän osalta jatkuu. Olemme kuitenkin iloisia, että Novosibirsk ei jää ilman lähettejä. Saara Karttunen on palaamassa keväällä kotimaan jaksolta Siperiaan. Syksyllä saamme myös kokonaan uuden lähetin Novosibirskiin, Saara Mrcellan. Rukoillen pyydämme Jumalalta johdatusta elämäämme ja paluuseen Suomeen ja tietysti siunausta sille työlle, jota Venäjälle ja Siperiassa Inkerin kirkon kautta tehdään. Olemme iloisia, että niin monet ovat rukoilleet puolestamme ja tukeneet