Tapani Haapalan ja Ari Muttosen kirje kesäkuussa 2017

Hyvät tukijamme Suomessa!

Olemme palanneet Suomeen neljän lähetysvuoden jälkeen ja hyvästelleet ystävämme ja yhteistyötoverimme Mekongin alueella. Kiitollisena kokemastamme olemme kertoneet kumppaneittemme työstä sanoin ja kuvin toukokuun aikana eri puolilla Suomea.

Vuodet menivät nopeasti, tuli aika pakata laukut, sanoa kiitos ja vilkuttaa lähtiessä. Meillä oli useita läksiäisiä, joista kuvassa alla juhlat Lähetysseuran toimistolla. Siellä olivat edustettuina koko joukko Kambodzhan kirkko– ja järjestökumppaneita ja yhteistyötahoja. Jäimme kaipaamaan myös muita ihmisiä, kuten tuktuk-kuskiamme Tolaa, taloudenhoitajaamme Phallaa, kielenopettajaamme Davidia ja lukuisia muita läheiseksi tulleita ystäviämme. Myös Phnom Penhistä oli ehtinyt muodostua kotikaupunki meille ja kuvat tutuista maisemista palailevat usein mieliin.

Tässä kuvia toukokuulta ja vierailuistamme eri lähetystapahtumissa, joita oli yhteensä 24. On ollut mukava kertoa Lähetysseuran ja sen kumppaneiden hyvästä työstä kaikkein heikoimpien hyväksi. Kiitos kaikille teille työmme tukijoille taloudellisesta avustanne ja rukouksistanne.

Neljä vuotta Mekongilla oli todella hyvä ja merkittävä kokemus meille kahdelle. Oli hyvä olla mukana paikallisten kumppaneittemme työssä ja nähdä sen hedelmiä. Vaikka ongelmat alueellaa ovat suuria ja jopa valtavia ja aiheet rankkoja, toiveikkuus työssä oli kuitenkin aina läsnä.

Oli hyvin palkitsevaa nähdä vammaisen lapsen ilo, kun hän oli jälleen päässyt kouluun, vanhuksen tyytyväisyys hänen sieniviljelmänsä onnistuttua tai järjestöjohtajan helpotus, kun hänellä oli selkeämpi näkemys siitä, miten johtaa vaikeasta tilanteesta eteenpäin. Ja monen monta vastaavaa kohtaamista ja kokemusta, joissa avun tarvitsija oli apua saanut ja lähimmäisenrakkautta kokenut.

Yhteistyö kaikkien kumppaneittemme kanssa toimi hyvin ja oli antoisaa. Molemminpuolinen arvostus ja yhteinen missio teki työstä niin helppoa kuin se oli noissa oloissa mahdollista. Heitä kaikkia kaipaamme lämmöllä.

Lähetysseura haluaa varmistua siitä, että sen työntekijät toimivat sen arvojen ja hyvän lähetystyön periaatteitten mukaisesti. Lähetysseuran kumppaneilta kerätty palaute työstämme oli kaikkinensa myönteistä, joten voimme hyvillä mielin siirtää tehtävät seuraaville vastuunkantajille. Todettakoon vielä, että olemme hyvin ylpeitä kaikkien niiden kumppaneittemme työstä, joiden kanssa Lähetysseura jatkaa edelleen työtään Mekongilla.

Työ siis jatkuu. Nyt sitä ovat tekemässä uudet ihmiset. Johanna Kurki on uusi alueellinen kehitysyhteistyökoordinaattori, hän asuu Phnom Penhissä. Muut lähettimme eripuolilla Mekongia. Tärkeä työ Kambodzhassa ja muualla Mekongilla tarvitsee edelleen tukeanne. Se saa aikaan hyviä muutoksia niiden parissa, jotka apua kaikkein eniten tarvitsevat.

Lähetyspyhä Sammatin kirkossa su 7. toukokuuta

Kambodzhan SLS-lähetit Ari Muttonen ja Tapani Haapala Sammatissa su 7.5. klo 10.

Su 7.5. klo 10 Lähetyspyhä, Messu Sammatin kirkossa, Rantanen, Hannu-Pekka Heikkilä. Kambodzhan nimikkolähettimme, pastori Ari Muttonen saarnaa.

Soppalounaalla (lähetystyön hyväksi
4 €) hän ja nimikkölähettimme, maa-talous- ja metsätieteiden maisteri- ja tohtori Tapani Haapala esittelevät Lähetysseuran Kaakkois-Aasian työtä sekä kehitysyhteistyön ja ravitsemus-työn hankkeita, joissa ovat mukana.

Kimppakyytiin Lohjalta voi ilmoittautua Raili Rantaselle puh. 0505523199.

Tapani Haapalan ja Ari Muttosen kirje Kambodzhasta maaliskuussa 2017

Hyvät tukijoukkomme Lohjalla

Työntekijäpäivät Thaimaassa olivat virkistävät ja hyödylliset ja lisäsivät keskinäistä yhteistyötämme. Kehitysyhteistyö voi antaa vinkkejä kirkkojen diakoniatyölle ja päinvastoin. Porukalla opimme lisää Lähetysseuran uudesta strategiasta - erityisesti neljästä toivon teemasta ja miten ne liittyvät työhömme: 1) Todistamme Jumalan rajoja ylittävästä rakkaudesta. 2) Puolustamme syrjittyjen ihmisoikeuksia ja -arvoa. 3) Teemme maailmaa oikeudenmukaisemmaksi. 4) Rakennamme rauhan ja sovinnon edellytyksiä. Nämä teemat innostavat meitä työhön rakentamaan Jumalan valtakuntaa. Se näkyy ilona, rauhana ja oikeudenmukaisuutena monen avunsaajan elämässä tänäänkin. Saimme myös yhdessä hakea voimaa ehtoollispöydästä.

Ari:

Alkuvuoden olen tehnyt töitä pääasiassa Myanmarissa. Kumppanimme EBO eli Euro Burma Office on rauhanjärjestö, joka on tehnyt merkittävää työtä jo 20 vuotta Myanmarin rauhanprosessissa. Olin vetämässa henkilöstön strategiapäiviltä. Mukana Lähetysseurasta olivat myös Rauhan ja Sovinnon yksiköstä Kristiina Rintakoski, Timo Stewart ja Johannes Vierula. Järjestön perustaja ja johtaja ”ruhtinas Harn” on Burman ensimmäisen presidentin poika ja ollut maanpaossa kymmeniä vuosia Kanadassa. Toisten pakolaisten kanssa toimintaa on johdettu ensin Brysselistä, sitten Thaimaasta ja nyt, kun ajat ovat muuttuneet, heillä on virallinen toimisto Myanmarissa Yangonissa. Rauha on vielä hauras ja työ jatkuu. Porukalla kerrattiin virallisen EBO:n 20-vuotista historiaa, jonka jälkeen katse siirrettiin tuleviin vuosiin ja siihen, miten he voivat tässä tilanteessa parhaiten jatkaa rauhantyötä ja demokratiakehitystä sekä edelleen vahvistua järjestönä.

Rauhantyötä tekevät monella tavoin myös kumppanikirkkomme Myanmarissa. Ilosanomastamme kertomisen lisäksi he auttavat maan sisäisiä pakolaisia, jotka ovat joutuneet pakenemaan tänäkin vuonna lukuisista keskenään taistelevien armeijoiden tuhoamista kylistään ja kodeistaan lähinnä maan läntisissä maakunnissa.

Maassa on neljä luterilaista kirkkoa. Pidimme Katariina Kiilusen ja Tero Massan kanssa heille seminaarin, jonka tarkoitus on vahvistaa heidän yhteistoimintaansa. Joskus rauhantyö on aloitettava omasta piiristä ja paiskattava kättä erilaisuudesta huolimatta ja yhdistettävä voimat, jotta Jumalan valtakunta toteutuisi maan päällä.

Kambodzhassa olen myös saanut tehdä alkuvuoden töitä kirkkokumppanimme kanssa tukemalla seitsemän pastorin kehittymistä johtajina. Kirkko on asteittain itsenäistymässä Singaporen äitikirkosta.

Tutustuimme Katariinan ja Teron sekä Jarmo Karjalaisen kanssa kirkon uusimpaan toimintayksikköön - Living Grace Hostel - jossa maalta tulevat yliopisto-opiskelijat voivat majoittua Phnom Penhissä ja vapaa-aikanaan tehdä lähetystyötä kaupungin kaduilla.

Tapani:

lukuisia neuvotteluja eri kump-paneiden ja mahdollisten uusien kumppaneitten kanssa. Tällä kertaan ohjelma oli todella vaativa niin järjestäjille kuin vierailijallekin. Loppujen lopuksi ahkera matkustelu ja lukuisat kokoukset olivat tekemisen arvoisia ja aika tuli käytetyksi hyvin ja hyödyllisesti.

Paikallisen tavan mukaan vierailua ei ole päätetty, ellei kaikista saada otettua ryhmäkuvaa. Tähän tapaan olemme jo tottuneet ja otamme itsekin tarvittavat ryhmäkuvat lähes jokaisesta vierailusta.

Jälkikäteen niitä katsomalla voimme muistella, keitä ja milloin olemme tavanneet. Nyt niistä näkyy paljon hyvää energiaa ja yhteistyön helppoutta. Kumppaneista kuvissa ovat niin ICC:n, Komar Pikarin, sosiaaliministeriön kuin M´lup Russey:nkin väkeä.

Vaikka monet kehitysyhteistyön kysymykset ovatkin vaikeita ja raskaita, näiden kumppaneiden kanssa työtä on ilo tehdä ja vaivannäön hyviä tuloksia on helppo nähdä.

Koordinaatio ja hankkeiden seuranta vie lähes kaiken koordinaattorin ajasta. Onneksi sitä jäi vähän myös ruokaturvakysymyksiin.

Yläkuvat ovat Mondulkiristä ICC:n hankkeesta. Järjestö on käyttänyt hyvin Lähetysseuran saamansa sieniviljelykoulutuksen. Ly Sitha viljelee nyt osterivinokassieniä menestyksellä tilallaan. Oikealla hankkeen ruokaturvaneuvoja Borat opastaa vielä emosienirihmaston kasvattamisessa.

Yhteistyö paikallisen maatalousyliopiston kanssa on sujunut hyvin ja tuottanut tulosta. Uusia perunalajikkeita olemme lisänneet yhdessä ja professori Hong (kuvassa vasemmalla) on kasvattanut samoja lajikkeita maan pohjoisosassa menestyksellä. Nyt näyttää, että perunasta voi vielä tulla lisäelinkeino trooppisillekin alueille.

Kuulumisia Etiopiasta

Paraikaa Etiopiassa ortodoksit viettävät pitkää paastoaikaa, jolloin he eivät syö lihaa eivätkä maitotuotteita. Näin he valmistautuvat tulevaan

pääsiäiseen. Meidän arkeemme paastoaika vaikuttaa jonkin verran, koska ortodoksit ovat suurin uskonnollinen ryhmä Etiopiassa. Useita kristittyjen lihakauppoja on suljettu ja joidenkin vihannesten hinnat ovat tosi korkealla. Lisäksi kutsuessamme ortodokseja kylään, meidän täytyy muistaa heidän paastonsa ja tarjota heille sen mukaista ruokaa.

Diakoniatyöstä

Mika on vieraillut helmi-maaliskuussa viidessä eri Synodissa yhdessä diakoniaosaston kanssa. Vierailujen aikana tehtiin pienimuotoinen kartoitus työstä ja sen haasteista. Mikalle oli ilo huomata kuinka hyvin työn perusteet ovat kunnossa. Rahaa ei välttämättä ole osoitettu työlle paljon, mutta joka Synodissa työskennellään laaja-alaisesti. Tehdään kotikäyntejä, vieraillaan vankiloissa, rukoillaan sairaiden puolesta, kunnostetaan köyhien asuntoja jne…

Mikan on tarkoitus huhtikuussa vierailla diakoniaosaston kanssa neljässä eri Synodissa länsi-Etiopiassa ja pitää myös yhden viikonlopun koulutus eräässä seurakunnassa Addis Abeban lähistöllä. Erityisesti matkustamiseen tarvitaan paljon esirukousta, sillä liikenne on usein arvaamatonta. On huonokuntoista autoa, aasia, lehmää, lammasta sekä ihmisiä ylittämässä tietä ja lisäksi ovat vielä ne useat kuopat teillä…

Kummilapsityöstä

Tania kävi helmikuun alkupuolella katsomassa kummilapsityötä Sokorussa sekä keskustelemassa Jimman DASSC.n kanssa työstä ja sen haasteista. Työ sinällään jatkuu entisellään, haasteita riittää etenkin projektien taloudessa.

Eräs iloinen asia projekteissa oli, että yhdelle kuurolle, projektista poistuneelle tytölle kustannettiin kampaamo koulutus (kuvassa). Hänelle hankittiin yrittäjyyteen tarvittava välineistö ja nyt tyttö on aloittamassa omaa yritystä yhdessä toisen työntekijän kanssa Bongassa. Lisäksi kaupungin viranomaiset ovat olleet tässä suurena apuna, josta voimme olla kiitollisia.

Perheemme arjesta

Perheenä olemme voineet ihan hyvin. Ainoastaan yhden lapsen usein toistuva päänsärky on ollut huolenaiheena. Hän on käynyt useissa tutkimuksissa, jotka onneksemme ovat osoittaneet, että hänellä ei ole mitään vakavampaa sairautta. Haluamme pyytää esirukousta tämän lapsemme puolesta. Iloa arkeemme on tuottanut telttailu Langano järvellä, jota emme aiemmin perheenä ole tehneet. Tämä on osoittautunut virkistäväksi tavaksi lomailla, vaikka siinä omat järjestelynsä ovatkin. Tästä olemme olleet erityisen kiitollisia, sillä samalla olemme kokeneet, kuinka tarpeellista on välillä päästä pois tutuista kuvioista ja olla yhdessä perheen kanssa.

Siunattua kevättä toivottaen

Mika, Tania, Noah, Mateo, Natanael, Naomi ja Eden

Lohdutuksen Jumala

“Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.”
(Ap.t. 17:28)

Kirjoitamme tätä kirjettä pari päivää Pietarin metrossa tapahtuneen iskun jälkeen. Vaikka itse olemmekin täällä kaukana Siperiassa, niin kuitenkin uutinen pysäytti meidätkin. Rukoilemme Taivaan Isän lohdutusta niille,jotka joutuvat kärsimään iskujen tähden.

Viisumiasioita

Monet ovat kyselleet meidän viisumiasioista. Tällä hetkellä on Venäjällä tehtävän hengellisen työn kannalta on tärkeää, että työntekijöillä viisumit ovat kunnossa. Syksyllä, kun palasimme toiselle työkaudelle lähdimme opiskelijaviisumeilla. Tarkoitus oli syksy hieman kerrata venäjää ja sitten saada vuoden alkuun työlupa ja työviisumi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Käydessämme Novosibirskin kirkkoherran kanssa maahanmuuttoviranomaisten luona, saimme käsityksen, että olemme auttamattoman myöhään liikenteessä voidaksemme saada vuodelle 2018 työviisumin. Meitä käskettiin odottamaan vuoden alkuun ja tulemaan uudelleen. Vuoden alussa pari kertaa kävimme laihoin tuloksin viranomaisten luona. Tuntui, ettei kukaan ihan tarkkaan tiennyt miten pitäisi toimia. Lopulta monien käänteiden kautta päädyimme oikeaan virastoon, paikalliseen työvoimatoimistoon. Siellä meidät vastaanotti mitä ihanin virkailija, joka oli ihan ihmeissään kuullessaan

viivästymisistämme. Tämä virkailija sanoi, että työlupahakemuksia käsitellään jatkuvasti, ja että parhaassa tapauksessa voimme saada sen jo tänä vuonna. Tosin käsittelyprosessi vie aikaa puolisen vuotta. Olimme hukanneet neljä kuukautta ihan vain väärän informaation takia. Nyt sitten työlupaprosessi on käynnissä. Tällä hetkellä tilanne on se, että Novosibirskin luterilainen seurakunta hakee oikeutta palkata ulkomaalaisia työntekijöitä työhön seurakunnassa. Odotamme tätä päätöstä, joka pitäisi tulla kesään mennessä. Parhaassa tapauksessa saamme työluvan jo syksyllä 2017. Tätä tietysti hartaasti toivomme.

Pyydämme teitä rukoilemaan tämän prosessin puolesta, jotta saisimme nämä viisumiasiat kuntoon. Nyt joudumme kolmen kuukauden välein tulla Suomeen uusimaan viisumimme, joka käy pitkällä aikavälillä raskaaksi ja kalliiksi.

Seurakunta aktivoituu

loisia asioitakin tapahtuu. Novosibirskissa seurakunnan pääjuttu on sunnuntain jumalanpalvelus. Ne pidetään aina, ja voi sanoa, että ne toimii ja pyörii ilman lähettienkin tukea. Mutta sitten voisi sanoa, että kaikki muu jumalanpalveluksen ulkopuolella tapahtuva toiminta on vielä aika pientä ja epäsäännöllistä. Nyt seurakunnassa on kuitenkin aktivoiduttu. On syntynyt halua järjestää erilaisia hengellisiä tilaisuuksia. Ja uutta tässä on se, että oikeastaan tämä kaikki on tapahtunut ilman meidän suurta panosta, me emme ole kaikkea organisoimassa. Joukostamme on noussut muutama aktiivinen seurakuntalainen, joilla on halua ja näkyä järjestää hengellistä toimintaa. Nyt olemme jo kokoontuneen lauantaisin eri teemojen äärellä tutkimaan Raamattua ja hiljentymään rukoukseen. Myös pääsiäiseksi on valmisteilla näytelmä. Olemme tietysti todella iloisia, että tällaista toimintaa nousee ja syntyy. Kiitos Jumalalle, joka tekee työtään meidän kautta ja meistä huolimatta.

Rauhallista paaston ja pääsiäisen odotuksen aikaa. Olkoon se aikaa rukoukselle ja hiljentymiselle Jumalan edessä.

Tunteiden kirjoa

Neljäs työkauteni on lopuillaan ja olen valmistautumassa kotimaankaudelle. Tässä seurakuntia joissa tulen vierailemaan: Tampereen eteläinen, Iisalmi, Pietarsaari, Saarijärvi, Äänekoski, Sastamala, Riihimäki, Helsingin Paavali, Forssa, Turun Katariina, Korpilahti, Kankaanpää, Mynämäki, Orimattila, Janakkala ja Lohja. Olisi mukava nähdä teitä työmme tukijoita näissä tilaisuuksissa. Evankeliumijuhlilla olen läsnä ja siellä järjestetään myös työn tukijoiden tapaaminen lauantaina Meilahden kirkossa klo 16.30. Lämpimästi tervetuloa! Kotimaankauteni aikana kummipostit ovat tauolla, toivon teille kärsivällisyyttä asian suhteen.

Pitkään mietin ja rukoilin miettiessäni uuden työkauden anomista. Sley:n hallitus on myöntänyt uuden kaksivuotisen työkauden minulle ja suunnitelmissa on palata takaisin Keniaan elokuussa. Olen nyt ollut Keniassa pian kymmenen vuotta ja tehnyt tätä samaa työtä näiden vuosien ajan. Koti-ikävä on joskus todella kova, erityisesti silloin kun tiedän että perheessäni vietetään jotain juhlaa. Ikävä on myös koko perheen sunnuntai lounaita, jonka äitini valmistaa. Työstä ja hankkeen lapsista on kuitenkin tullut myös erityisen rakkaat. Mutta tästä syystä jotkut asiat työssämme on erityisen raskaita käsitellä. Jokaisessa työssä on haasteita ja asioita joihin ei voi itse vaikuttaa, vaikka niin haluaisikin ja luulisi tietävänsä, miten joitain asioita pitäisi hoitaa. On myös raskasta seurata lasten sairasteluja. Alkuvuoden eräs hankkeemme nuori oli sairaalassa vaikean sairauden uuvuttamana ja elämänhalunsa kadottaneena monta viikkoa. Tuo poika toimi kerran minun matkaoppaanani ja tulkkinani eräässä kylässä reilu viisi vuotta sitten. Olin menossa ottamaan valokuvaa eräästä talosta, jonka olimme rakentaneet hankkeemme perheelle. Kuljimme läpi peltojen noin kymmenen minuutin matkan kirkolta, johon jätin auton. Perheen pojat puhuivat vain luokieltä ja tämä nuori tulkkasi minulle swahiliksi keskustelumme. Hyvin sujui tuo vierailu hänen avullaan. Kävin häntä nyt päivittäin tapaamassa, sillä sairaala sijaitsi ihan lähellä kotiamme. Nyt hänet on siirretty toiseen sairaalaan. Muistetaan tätä nuorta rukouksissamme erityisesti. Pyydetään myös hänen veljelleen ja tiimimme työntekijälle voimia olla tämän nuoren tukena.

Suru-uutinen pysäytti tiimimme ja hankkeemme opiskelijat maaliskuun alussa. Eräs hankkeemme opiskelija kuoli vaikean sairauden uuvuttamana. Tämä nuori kastettiin ja konfirmoitiin pari vuotta sitten. Sain vierailla sairaalassa yhdessä toimistomme työntekijän kanssa tapaamassa tätä nuorta vain joitain tunteja ennen hänen kuolemaansa. Yhdessä hiljennyimme rukoukseen ja jätimme kaikki asiat Jumalan käsiin. Uskossa Jeesukseen meillä on jälleennäkemisen toivo.

Orpokodille ei vielä ole otettu uusia lapsia asumaan. Yksi lapsi käy orpokodin ulkopuolella peruskoulua. Muut lapset osallistuvat orpokodin oman opettajan esikouluun. Ikäjakauma tuossa koulussa on laaja, nuorimmat ovat vain parin vuoden ikäisiä ja vanhimmat sitten jo viisi-kuusi vuotiaita. Siinä onkin opettajalla haastetta tehdä koulunkäynti mielenkiintoiseksi kaikille lapsille.

Maaliskuussa saimme järjestää hankkeemme Kisumun alueen opiskelijoille nuortenpäivän. Tätä päivää oli mukava valmistella yhdessä kahden Karkun kansainvälisyyslinjalaisen ja toimistomme työntekijän Mollyn kanssa. Nelisenkymmentä nuorta saapui tuohon päivään. Ohjelmassa oli Raamattuopetusta, pelejä, askartelua ja yhteinen ruokailu. Päivästä jäi erityisen hyvä mieli, oli mukava viettää aikaa yhdessä opiskelijoiden kanssa. Hyvillä mielin olen myös lähdössä kotimaankaudelle, vaikka tiedän että ikävä tulee työkavereita ja hankkeemme lapsia ja nuoria. Meillä on hieno tiimi tekemässä työtä täällä. Nykytekniikan avulla viestit kuitenkin kulkevat nopeasti puolin ja toisin, niin työntekijöiden kuin hankkeen nuorten kanssa. Lämmin kiitos kaikesta tuesta työllemme. Siunausta elämään!

”Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme” Kol. 3:17

Terveisin,

Maikki

P.O Box 1203-40100, Kisumu, Kenya
Lisätietoa ja lahjoituket: https://www.taivaallinenlahja.fi/marja-ochieng

Valoa kohti

“Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.”

(Ap.t. 17:28)

Puhuin ystäväni kanssa puhelimessa. ”Ruokaa ei ole, lapsen maito on niin kallista, talo on kylmä, lämmitys maksaa liikaa, lapsella ei ole vaippoja jne. Kuuntelin pitkää selostusta siitä kaikesta mistä on puutetta. Onko jotain mistään kiittää, kysyin lopulta. Hän alkoi muistella menneitä;Jumalan avulla saimme tämän oman kodin, Jumala on antanut minulle terveet lapset. Jumalan avulla minulla on seurakunta ja ihmisiä, jotka auttavat. Ilman Jumalaa minulla ei olisi mitään, sanoi hän lopulta.Yhdessä kiitimme

Jumalaa ja lupasimme muistaa toinen toisiamme rukouksin.Tälle perheelle syntyi 2. helmikuuta toinen tytär. Meidät pyydettiin tämän pienen Milana-vauvan kummiksi. Ristiäiset on suunniteltu toukokuulle, jolloin sää alkaa olla jo lämmin. Markus toimittaa tuolloin ensimmäisen kasteensa Siperiassa.

Seurakunnan toimintaa

Mari kokoontui yhdessä naisten kanssa naisteniltaan. Ilta oli onnistunut. Saimme jokainen pysähtyä oman elämämme äärelle. Askartelimme jokainen oman taulun vastaten samalla kysymyksiin: ”Millainen minä olen? Mistä minä pidän? Mitä lahjoja minulla on?

Kuinka Jumala on minua rohkaissut?" Tämän taulun tietysti esittelimme toinen toisillemme ja samalla tutustuimme toisiimme paremmin.Kuun alussa kokoonnuimme myös pyhäkouluopettajan kanssa ja suunnittelimme tulevaa kevättä. Olemme erityisen kiitollisia kolmesta aktiivisesta pyhäkouluopettajasta. Rukoilemme, että löytäisimme uusia lapsia pyhäkouluun.Markus on käynyt Slavan kanssa lasten sairaalassa, vieraillut mummojen luona,saarnannut kirkossa niin Novosibirskissa kuin Omskissakin. Vierailu Orlofkan kylän kerhossa on aina palkitsevaa, kun 15 lasta tai nuorta odottaa Markusta innokkaasti. Iloksemme saimme myös kuulla, että Omskin seurakunnassa on aloitettu pitämään naisten- ja miesteniltoja.

Novosibirskin seurakunnan lauantaikokoontumiset ovat olleet nyt tauolla. Haluamme nyt yhdessä aktiiviseurakuntalaisten kanssa kokoontua ja suunnitella kokoontumisten runkoa ja teemoja niin, että seurakuntalaiset voisivat koko ajan enemmän ja enemmän itse kantaa vastuuta kokoontumisista.

Perheen kuulumisia

Sairastimme joulun ja uudenvuoden tienoilla. Tervehdyimme ja saimme viettää onnistuneen loman Altain-vuoristossa noin 500km päässä Novosibirskista. Kun palasimme arkeen, taas joku lapsista sairastui. Ja nyt viimeiset kaksi viikkoa sairastimme influenssaa niin, että tauti kiersi meillä kaikilla. Nyt vihdoin viimein kaikki ovat taas terveinä ja jokainen omissa askareissaan.

Iloksemme saimme tänne Novosibirskiin uuden suomalaisen lähetin. Saara Karttunen tuli tänne nyt täksi vuodeksi kieltä opiskelemaan, tutustumaan seurakuntaan ja laajemminkin tutustumaan Siperiassa tehtävään työhön. Saara on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja diakonissa, joten hänen työnsä tulee olemaan diakoniatyön parissa. Rukoilemme johdatusta myös hänelle ja hänen työlleen.Toivomme kevätiloa jokaiselle. Valo voittaa pimeyden, kevättä ja kesää kohti mennään. Kristus on meidän valomme niin Siperiassa kuin Suomessakin.