Terveiset jälleen Kisumusta Keniasta. Palasin Keniaan heti marraskuun alussa. Nautin Suomen syksystä kyllä todella paljon. En ole ollut kymmeneen vuoteen syksyllä Suomessa ja oli ihana saada nauttia erilaisista syksyn sadosta. Kävin isäni kanssa poimimassa karpaloita ja puolukoita. Puolukkahillo on kyllä tosi hyvää ja sitä sitten söinkin syksyllä paljon kotipihan omenien lisäksi. Pakastimeen keräämäni mustikat, lakat, herukat ja vadelmat tulivat myös käytettyä. Urheiluani sain jatkaa ihan lähtöön saakka ulkona. Ylhäällä oleva kuva onkin otettu yhden ulkotreenini jälkeen. Oli hienoa saada vielä lähtöpäivänä osallistua tärkeään läheiseni rippijuhlaan Suomessa ja sieltä sitten suoraan lähdin kohti Keniaa. Kovin hämmentävää oli matkanteko mutta sain matkustaa yhdessä ystäväni kanssa ja näin matka oli yhdessä mukavampi tehdä. Matkaan liittyi tällä kertaa monenlaisia tarvittavia dokumentteja ja jossain kohtaa laskin, että minulle oli matkalippujen ja passin lisäksi kuusi matkaan liittyvää todistusta kädessäni, oli mm. koronatestitulos, maahantulolomake, väliterveyskysely ja yhteystietolomake. Puhelimestani löytyi myös QR-koodi, joka vaadittiin maahantuloa varten. Maahantulon jälkeen ilmoitin kahden viikon ajan terveydentilastani puhelinsovelluksen kautta viranomaisille eli karanteenia Keniassa ei nyt vaadittu.
Suomessa minulle ehti seitsemän kuukauden aikana tulemaan jo selkeät rutiinit sekä työhön että vapaa-aikaan. Ennen paluutani Keniaan ymmärsin kyllä jo sen, että en voi palata takaisin Keniassa ennen täältä lähtöäni oleviin rutiineihini enkä myös jatkaa Suomi rutiineja täällä. Pikkuhiljaa siis arki on lähtenyt täällä sujumaan. Omasta kotipihasta lähtiessä laki velvoittaa käyttämään maskia. Siihen on Kisumun +27 asteen ilmastossa ollut kyllä totuttelemista. Olen jatkanut kummilapsityön yhdyshenkilön ja kentän vastaavan tehtäviä. Hiippakuntamme alueella on uusi piispa ja kävin tapaamassa häntä hänen toimistossaan. Yksi kokous meillä oli jo myös orpotyön ydintiimin kanssa ja se hoitui etänä Helsinkiin ja kahdelle tietokoneelle täällä Kisumussa. Yhteisiä suurempia tapaamisia kummilapsihankkeen puitteissa emme ole tekemässä tämän vuoden puolella. Toivotaan, että ensi vuonna sitten pääsemme palaamaan kohti yhteisiä tapaamisia ja kotikäyntityötä. Koulut eivät tällä hetkellä salli vierailijoita eikä myöskään esimerkiksi Matongon orpokoti. Korona-aika näytti sen, että meillä on hieno orpotyön ydintiimi, joka ottaa vastuuta ja tekee työtä sydämellä. Vaikka työmme ei voinut jatkua ihan normaalilla tavalla, se ei missään vaiheessa ole pysähtynyt kokonaan.
Osa hankkeemme lapsista on päässyt palaamaan takaisin kouluun. Peruskoulun ja lukion viimeisellä luokalla olevat nuoret palasivat lokakuun lopulla kouluun ja he valmistautuvat tekemään loppukokeita. Normaalisti ne olisi tehty loka-marraskuussa mutta nyt niitä on lykätty sitten maalis-huhtikuulle. Peruskouluun ovat palanneet myös neljäsluokkalaiset. Jotkut ammattiin opiskelijat ovat myös päässeet palaamaan kouluun. Kerroin aikaisemmin hankkeemme nuorista, joiden piti valmistua huhtikuussa automekaanikoiksi ja sähkömiehiksi. Heillä opinnot jäivät kiinni kahdesta viikosta ja loppukokeista. On hienoa, että nämä nuoret pääsivät marraskuussa palaamaan takaisin kouluun ja ovat juuri parhaillaan tekemässä tutkintonsa loppukokeita. Myös kaksi yliopistossa ollutta opiskelijaa, joiden piti valmistua huhtikuussa, ovat saaneet loppukokeet nyt tehtyä, toinen valmistui opettajaksi ja toinen tietotekniikan asiantuntijaksi. Olemme saaneet olla tukemassa satoja nuoria ammattiin näiden kuluneiden vuosien aikana, se on suuri kiitosaihe. Työn kautta olemme saaneet pitää evankeliumia esillä ja antaa osaltamme lapsille kristillistä kasvatusta. Kaikkiin nuoriin meillä ei ole enää yhteyttä mutta on hienoa, että aika moni heistä kuitenkin pitää meihin edelleen yhteyttä. Toimistomme työntekijä Molly kertoi minulle juuri, että hänellä on tämän hankkeen kautta todella monta kummilasta sillä hankkeemme monet entiset nuoret ovat halunneet pyytää Mollyn lapsensa kummiksi.
Valitettavasti minulle selvisi vasta viime kirjeeni kirjoittamisen jälkeen, että postiliikenne ei kulje nyt Keniaan eli jouluposteja ei olekaan voinut lähettää kummilapsille. Toivotaan, että posti kulkee taas mahdollisimman pian tänne, kirjeet ilahduttavat lapsia kyllä sitten myöhemminkin. Te keille kirjeeni tulee maapostin kautta, huomasittekin, että posti kulki todelle hitaasti, sillä maaliskuun alussa lähettämäni lähettikirje tavoitti teidät ilmeisesti vasta marraskuun alussa.
Tahdon kiittää kaikkia siitä, että olette kulkeneet orpotyön matkassa, sen iloissa ja suruissa tämän kuluneen vuoden ajan. Kiitos kaikesta tuesta työllemme, ilman esirukouksia ja taloudellista tukea työmme olisi täällä mahdotonta.
”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Luuk. 2:10-11
Levollista adventin aikaa ja riemullista tulevaa joulun juhlaa!
Terveisin Maikki
Rukous- ja kiitosaiheita:
• Kiitetään varjeluksesta paluumatkalla Kisumuun
• Pyydetään terveyttä ja varjeltumista koronatartunnalta
• Yhteistyökirkkomme Kenian evankelisluterilainen kirkko
• Kiitetään kaikista orpolapsityön tukijoista
• Koronatilanne kaikkialla maailmassa
• Matongon orpokodin ja kummilapsihankkeen lapset ja työntekijät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti